Se oli sun lämpö jolla mut koukkuun sait

Moikku!

Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli hetkellisesti olo, että piru vie. Oliskohan pitäny painaa delete-nappia ja ymmärtääköhän kaikki nyt ihan väärin. Sitten toisaalta, mitä sitä kaunistelemaan? Tällaista tämä elämä nyt sattuu olemaan ylä- ja alamäkineen. Jotkut tahtovat kertoa blogeissaan ainoastaan ne onnistumiset, vaaleanpunaiset onnen hetket, mutta minä en kuulu siihen kastiin. En ole koskaan halunnut piilottaa tai salailla mitään. Kaunistelu ei ketään auta.

Syksyn aikana olen saanut varmasti paljon ahaa elämyksiä ja ne on vahvistanut oloani siitä, että en halua enää ikinä viettää elämääni suorittaen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, joten miksi elää se rämpien läpi? Jos et ole johonkin tyytyväinen, pyri muuttamaan sitä. Kaiken muutoksen ei tarvitse tulla rytinällä vaan vähän kerrallaankin riittää.

Meillä se käytännössä tarkoitti sitä, että treenit minimiin ja tämän vuoden tavoitteetkin ovat hyvin simppelit. Loppuvuodesta ajatus siitä, että pitäisi lähteä ajamaan meluisaan halliin, ahdisti. Nyt olen tuntenut taas sen palavan innon sisälläni koko lajia kohtaan. Kaikesta viisastuneena tiedän, että kun tekee hitaasti, mutta varmasti ja vähän, mutta hyvin suunnitellen, niin tämänkin kevään tavoitteet saadaan pakettiin.

Ilmoitin meidät taas Team Tähtiainesta valmennukseen, koska se vaan on paikka, jossa saan intoa ammennettua itseeni. Edellinen leiri meni vielä vähän nukuksissa, mutta sieltä se kipinä vaan löytyi, vaikka hetken piti hakea. Tänä viikonloppuna päästään taas testaamaan taitoja.

Käytännössä meidän tavoite on huhtikuuhun mennessä saada keinu käyttökuntoiseksi. Pari kuukautta olisi siis aikaa saada se vekotin radalle. Ostin tälle vuodelle myös kisalisenssin ja ensimmäiset kisat merkkasin kalenteriin myöskin huhtikuulle. En kyllä tiedä mihin itseni kanssa joudun vielä tänä vuonna kun kisalisenssinkin osto tapahtui todella spontaanisti. Spontaanius taitaa olla tämän vuoden teema.

Tätä tällä kertaa :)

Enjoy

Kuukausien blogitauko, muutama heikko yritys ja sitten se taas yhtäkkiä iski. Inspiraatio. Jos blogissa on eletty hiljaiseloa, niin samanlaista se on ollut ihan real life.

Meidän treenikerrat on jäänyt tosi vähäiseksi ja viimeisen Team Tähtiainesta -leirinkin jouduin myymään pois. Syksy ja alku talvi todella näytti sen, että yksinkertaisesti rahkeet ei riitä kaikkeen. Kaikkeen siihen mihin haluaisin oikeasti intohimoisesti keskittyä ja edetä. Ottaahan se päähän, mutta positiivisena ihmisenä en ole antanut sen meidän elämää häiritä.

Kaiken treenaamattomuuden keskellä ollaan keskitytty kuitenkin siihen kaikkein tärkeimpään. Arkeen ja ihan vain yhdessä oloon. Niihin arjen pieniin hyviin hetkiin. Niihin hetkiin, jotka loppujen lopuksi tuo sen voiman pyörittää tätä kaikkea. Hetkille, joille pitää antaa arvoa.

Myönnän sen, että syksyn mittaan mun mitta meinasi täyttyä. Olin oikeasti todella väsynyt enkä enää osannut nauttia koiran omistajana olemisesta. Treeneissä käyminen tuntui tahmealta, koska se arki tökki. Ihmissuhteet tökki ja meinasin antaa niiden mennä tuon tärkeimmän edelle.

Syksyllä kaikki tuntui todella haastavalta. Lenkkeily ei ollut hauskaa, koska hihnan päässä oli ajoittain aikamoinen peto. Ja se todellakin oli irti. Välillä ei päästy parkkipaikkaa pidemmälle kun en vaan saanut petoa hiljaiseksi ja jouduin kantamaan sen sisälle rauhoittumaan. En jaksanut pimeimpinä kuukausina käyttää tarpeeksi aikaa aktivoimiseen ja yhdessä tekemiseen. Onhan tuo siihen tottunut koko elämänsä aikana. Haukotteleva omistaja ja tikittävä aikapommi ei ollut hyvä yhdistelmä vaan pyörittiin samaa kehää.

Sitten jotenkin vaan stoppasin itseni ja heräsin tähän kaikkeen typeryyteen, mitä olin puuhannut. Ymmärsin sen, että aikaa ei ole hukattavaksi ja piru alan nauttimaan tästä arjesta! En sano, etteikö edelleen väsyttäisi, mutta kyllä kaikki on taas helpompaa. Jopa siellä lenkillä. Ihan sama onko siihen vaikuttanut valo vai mikä, mutta kyllä on taas helpompi hengittää.

Ei ole mikään mahdoton tehtävä yhdistää arkea sekä treenejä, mutta itse olen halunnut keskittyä nyt enemmän asioihin, joita meidän pitää tehdä joka päivä. Kevääksi ollaan asetettu tavoitteita, mutta eipä se panta ole ennenkään päätä puristanut. Kyllä me ehditään. Kunhan nautitaan matkasta.

Voisin jopa pyytää Jediltä anteeksi, että olen ollut typerä, mutta onneksi se ei sitä enää muista. Se muistaa vain nämä hetket kun leikitään vielä kerran ennen nukkumaanmenoa, nuuskutellaan joka ikinen haju, mitä metsästä löytyy ja rapsutetaan vielä vähän lujempaa pyllyn päältä.

Joskus riittää onneksi pienikin notkahdus, että muistaa taas mikä pieni mustaruskee tässä menee aina kaiken edelle. Nyt ja aina.

En lupaa kiristyvää postaustahtia. Mukavampi kirjoittaa silloin kun on asiaa ja ajatukset virtaa tosta noin vaan näppäimille.

Team Tähtiainesta, leiri II / "Agilityn 10 käskyä"

Viime lauantai oli taas vaihteeksi hyvin antoisa. Ei viikonloppua kuitenkaan ilman vastoinkäymisiä ja nehän alkoi jo perjantaina. Jedi oli ollut perjantaipäivän hoidossa ja kun hain sen niin huomasin, ettei sen peräpää ole normaali. Mitäs muutakaan kun toinen anaalirauhanen turvonnut. Aloitin klo 17 soittokierroksen ja puolitoista tuntia myöhemmin tulin siihen lopputulokseen, ettei auta muuta kuin lähteä päivystykseen. Olisin saanut lauantaille ajan, mutta sitten olisi koko leiri mennyt ohi. Pari sataa köyhempänä, mutta leirin ansiosta monta kokemusta ja ajatusta rikkaampana. Vaakakuppi melkein tasapainossa.

Aamun aloituksena käytiin läpi agilityn kymmenen käskyä, jotka OneMind Dogsin pääkouluttaja Janita Leinonen on kirjoittanut.

1. Tärkein tehtäväsi ohjaajana on tehdä radanluku helpoksi koiralle.

• Ohjaaja toimii koiran kartturina. Ajaisitko itse autolla täysiä kun kartturi ei osaa hommaansa ja kertoo reitin viime tipassa, jos ollenkaan?
• Ohjaajan sijainti = kriittisetpisteet. Joka paikkaan ei tarvitse ehtiä kunhan on niissä paikoissa, joissa tarvitseekin.
• Missä haluat olla? Kuinka pääset sinne? Älä rakenna kiirettä. 
• Koiran esteosaaminen.

2. Suorituksesi voi olla vain yhtä hyvä kuin suunnitelmasi.

• Luonnos vrs. suunnitelma
• Pysy suunnitelmassa, oli se kuinka huono tahansa.

3. Ohjaa linjoja, älä esteitä.

• "Ei ole niin pientä mutkaa, ettei rattia tarvitsisi kääntää"
• Koira pyrkii aina ensimmäiselle esteelle, jonka se näkee.
• Ei ole vääriä esteitä, on vain huonoja ohjauksia.
• Lyhyin/tiukin käännös ei ole aina paras vaihtoehto.
• Ohjataan linjoja > koira suorittaa matkalla olevat esteet.
• Turvallista ja nopeaa.
• Eri tekniikat eri tilanteisiin.

4. Tutustu rataan virtuaalikoiran kanssa.

• Rataantutustumisessa pitäisi nähdä koira koko ajan.
• Ponnistus- ja laskeutumispaikat
• Ohjaajan sijainti puolen metrin tarkkuudella.
• Putkista ulostulo!

5. Kaikkien ohjauselementtien tulisi tukea samaa asiaa.

• Kaikilla koirilla oma toimintaetäisyys.
• Koira pyrkii aina sinne missä ohjaaja on.
• VET = veto ei toimi
• Laukkateoria. Tässä hyvänä esimerkkinä mutkaputkeen lähetys liian läheltä tarkoituksena tehdä takaaleikkaus. Koiralla kieltää, koska ohjaus ei tule ajoissa ja laukka on väärä, jotta esteen suorittaminen olisi koiralle kannattavaa.
• Katse vrs. käsi.
• Tekniikoiden tulisi olla automaatio > erilaisia työkaluja suorittaa rataa.

6. Kontakti, lukitus, ennakointi.

• Koira haluaa luontaisesti pitää kontaktia ohjaajaan.
• Koira lukitsee seuraavan esteen, kun katse kääntyy oikeaan suuntaan.
• Ohjaajan jatkosijainti > pitääkö koiran kiihdyttää, jarruttaa, koota, pidentää jne.

7. Luota koiraasi.

• Olette tiimi.
• Opeta asiat kunnolla.
• Haasta vaikeilla tehtävillä treeneissä.
• Tee kaikki kilpailuissa niin kuin tekisit treeneissä.
• Virheiden pelko aiheuttaa virheitä!

8. Kuuntele koiraasi.

• Menikö jotain väärin? Miksi?
• Yrittäkää löytää yhteinen kieli. Ei auta jos toinen huutaa saksaa ja toinen kiinaa.
• Älä väitä koirallesi vastaan. Se on useimmiten oikeassa.

9. Ole koirallesi paras mahdollinen joukkuetoveri.

• Koirasi antaa kaikkensa.
• Millainen joukkuekaveri sinä olet koirallesi?
• Koirasi ei välitä tuloksista, se välittää sinun kanssasi tekemisestä!

10.  Taitosi ovat samalla tasolla kuin tunteesi.

• Mikä on paras tunnetilasi?
• Tunnetilat luovat ajatuksia ja ne ajatukset vahvistavat tunnetiloja.
• Yksi huono päivä ei tarkoita, että olet jatkossa aina samalla tasolla.

Sekä tekniikkatreenissä että ratatreenissä käytiin asiat läpi linjojen kautta. Ensin katsottiin läpi koiran linjat ja sen mukaan mietittiin ohjaukset. Itselleni tuli jonkin verran uutta asiaa, vaikka linjoja onkin tullut mietittyä aika paljon.

Jedi oli kyllä ihan huippu. Monessa kohtaa se pelasti mun tunaroinnit, koska se on niin pirun kiltti ja tulee ohjauksiin vaikka seisoisinkin vähän edessä. Hyvin anteeksiantavainen koira siis kyseessä ja yrittää niin pirusti. Pikku hiljaa meistä alkaa kyllä tulla hitsin hyvä tiimi. Talletin myös sydämeeni koutsin ihmetyksen siitä kuinka hyviä ollaan, vaikka ei edes kisata ja kuinka taitava Jedi on! No, ollaanhan tässä kolme vuotta tahkottu..

Miten videolla voikin aina näyttää niin hitaalta omaan silmään, vaikka tuntui siltä, että kiire kiire kiire jo on?

Synttärisoturi

Sylin täydeltä onnea Jedi 3 vuotta <3

Menee tunteisiin kun ajattelenkin näitä menneitä vuosia. Alun kompasteluja ja kyyneliä, kun kaikki olikin vaikeampaa kuin koskaan kuvittelikaan. Sitä hetkeä kun tajusi, että jotenkin se rasittava hurtta on onnistunut kietomaan  minut häntänsä ympärille ja vähitellen raivannut tiensä sydämeeni. Hetkeä, jolloin oivalsin, ettei mikään haaste ole ollut turhaa. Kaikella on ollut tarkoituksensa ja kuinka olenkaan kasvanut kolmen vuoden aikana. Kaiken tämän on saanut aikaan juuri se, joka ei ole yrittänyt sitä pätkääkään. Minun Jedi. <3

"Some thing just fill your heart without trying"

Onnea myös Keke, Manu ja Pepe!

What keeps me going is goals.

On kauheen hyödyllistä omistaa sellanen kaveri, joka ihan oma-aloitteisesti ilmoittaa tekevänsä sulle uuden bannerin ja päivittävänsä samalla blogin ulkoasuakin. Hirmusen näppärää! Kukas muu kuin Jenny on tämän takana. Lupasin kuitenkin hyvittää ruokapalkalla noinkin timanttista tyyppiä.

Siinä Team Tähtiainesta postauksessa mainitsin, että sain tehtyä meille yksinkertaisemmat tavoitteet. Kaikki jäi tietysti jännityksella odottamaan, että mitä nämä uudet jännittävät tavoitteet on! No ei kai sentään. Mulla on kuitenkin ollut ongelmana se, että tavotteet on ollu vähän sitä ja sitten tota, mutta ne ei ole ollut missään tapauksessa toteutuskelpoiset. Lähinnä sen takia, koska mun aika, jaksaminen sekä pääoma on rajallista. Valitettavasti. Tokihan sitä mielellään kulkis vaan koira kainalossa erilaisiin harrastuksiin, mutku ei voi.

Siispä! Meidän tulevat tavoitteet liittyvät vain ja ainoastaan agilityyn. Se on kuitenkin se juttu, mistä me eniten tykätään. Kaikki muu tekeminen on sitten hömpöttelyä ja toki voidaan esim. rallyssakin joskus startata, mutta tällä hetkellä haluan suunnata energiani agilityyn.

Stop saying "I wish"

Start saying "I will"

Tavoitteita suunnitellessa pitää olla suunnitelmia ja haaveita pitkän ajan päähän, mutta myös niitä lyhyen ajan tavotteita, jotta oikeesti pääsisi eteenpäin. Kotiläksyksi saatiin kirjoittaa kaikki nämä ylös. Nämä alla olevat tavoitteet pitää vielä jakaa pienimpiin osiin, mutta saatte edes vähän osviittaa meidän suunnitelmista. Itselleni listasin vielä tavoitteeksi mm. mennä pois mukavuusalueelta.

5 vuoden päästä

- Agility- tai hyppyvalio

2 vuoden päästä

- 3. luokka

6 kk päästä

- Ensimmäinen startti

Vuoden loppuun mennessä

- Kaikki esteet hallussa ja mahdollista suorittaa radan osana

Pitää kuitenkin olla sen verran realistinen, että Jedin kanssa näitä ei välttämättä saavuteta, mutta niitä voi sitten jatkaa esim. uuden koiran kanssa. No, uuden koiran kanssa saisi pistää todellakin tekemisen meiningin päälle, jos meinaisi viiden vuoden päästä saada sen valioksi. Asiaa tietenkin hidastuttaa jo sekin realiteetti, että eihän mulla ole edes uutta koiraa! Tajusitte kuitenkin pointin.

Set your goals high, and don't stop till you get there.

Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että meidän on mahdollista tavotella Jedin kanssa sitä kolmosluokkaa, mutta nyt ajatuksissa siintää ensimmäinen startti. Olen päättänyt jo paikankin, mutta haluan pitää sen vielä lähes omana tietonani. Sen verran monelle olen siitä kuitenkin jo sanonut, että enää ei voi perääntyä.

Loppuvuosi joudutaan todella tekemään töitä keppien ja keinun kanssa, mutta olen luottavaisin mielin. Ollaanhan me jo hyvässä vauhdissa. Tavotteiden kanssa täytyy kuitenkin mennä koko ajan joustavin mielin, koska huomista päivää et pysty ennakoimaan. 

Näiden tavotteiden myötä oma motivaatio kasvoi hurjasti, koska ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että me pystytään tähän!

Your dreams are only your dreams until you write them down. Then they are goals.

Ookkos ny ihan varma?

Kertaus on opintojen äiti

Jos joku vielä muistaa, niin oltiin elokuussa manssitreffeillä ja siellä meille pidettiin luento koiran lihashuollosta. Tuttua kauraa, mutta kerrataan!

Kaikki tietää, että alku- ja loppuverryttelyt on tärkeitä niin koiralle kuin ihmiselle. Minkälainen se alkuverryttely sitten on?

- kävelyä/juoksua

- sykettä nostavaa

- verenkierto paranee

- lihasten lämpötila nousee

- ei saa muodostua maitohappoja

- kestoltaan vähintään 10 minuuttia

Jokaisessa koiralajissakin pitää ottaa huomioon millainen verryttely on sen lajin kannalta järkevää ja mikä minimoi parhaiten vammariskiä. Verryttelyssä tulee huomioida ne lihakset, joita lajissa tarvitsee lämmitellä ja venytellä.

Loppuverryttelyssä:

- kuona-aineet poistuu

- lihakset  palautuu rasituksesta

- kevennetään tempoa ja tehoa

- valmistaa uuteen treeniin

- hyvä huomioida nesteytys

Kaikkien koiranomistajien olisi hyvä seurata koiraansa arjessa, jotta osaisi tunnistaa mahdollisia jumeja. Eikä sillä ole todellakaan väliä onko kyseessä kisa-, harrastus- tai kotikoira. Tarkistuslista:

- venytteleekö koira itsenäisesti

- liikkuuko se tasapainossa/suorassa

- hyppääkö sujuvasti, esim. sohvalle vai miettiikö hyppyä tai hyppää poikkeavasti

- onko treenissä tarpeeksi vaihtelua tai vaikka peruslenkkeilyssä

- onko lepopäiviä tarpeeksi, jos ollenkaan

- aiemmat vammat

Koiran itsenäinen venyttely kertoo mm. siitä, että se on tietoinen lihaksistaan ja tätä pystyy lisäämään tekemällä venytysharjoituksia. Venytysliikkeet koiran kanssa ovat ns. aktiivisia eli esim. houkuttele koiran etujalat tason päälle ja pidä namia pään yläpuolella. Koiraa ei saa koskaan venyttää väkisin, koska siinä voi saada enemmän vahinkoa aikaan. Hyvä keino lisätä itsenäistä venyttelyä on kehua aina kun koira itseään venyttää.

Koirasta riippuen on hyvin yksilöllistä kuinka se muodostaa kroppaansa jumeja ja kuinka usein kannattaisi hierotuttaa. Jedillä hyvä hierontaväli on noin 3-4kk. Nyt tarvisi varmasti käydä useamminkin kun harrastetaan paljon aktiivisemmin, mutta onneksi jonkun verran pystyy tekemään itse ihan kotonakin.

Mitä hyötyjä hieronnalla sitten on?

- ammattilaisen tekemänä saat tietää oikeasti minkälaisessa kunnossa koirasi lihaksisto on ja pystyt mahdollisesti estämään pahemmat vammat säännöllisellä huollolla tai ainakin huomaamaan hälyyttävät merkit

- nopeuttaa palautumista

- parantaa venyvyyttä

- lisää nivelten liikelaajuutta

- rentouttaa/rauhoittaa

- sopii hyvin lepopäivän ohjelmaan

Lihaskireyden syinä voi olla esim. koiran rakenne, nivelongelmat, kova treenaus, liukas lattia, vatsakivut, anaalirauhaset.. Lista voisi olla, vaikka kuinka pitkä ja taas saa todeta, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mitä se lihaskireys käytännössä on?

- lihassyyt jäävät lyhentyneeseen tilaan eivätkä palaudu lepopituuteen

- tuntuu tiukkana alueena, saattaa olla aristava

- joskus koko yksittäinen lihas kireä, joskus vain joku lihaksen osa

Lihaskireyden lisäksi koirasta voi löytyä ns. triggerpisteitä, kramppeja. Ne tuntuvat jäykkänä juosteen tai pallomaisena kohtana. Tällaiset kohdat käsitellään aina varovasti ja lämmöllä suosittelen antamaan sen homman ammattilaiselle, koska ne voivat oikeasti vaatia todella hellää käsittelyä. Oireina krampeista voi aiheutua jäykkyyttä liikkumisessa.

Lihaskireyden oireita ovat mm.:

- askelpituuden lyhentyminen

- selän asennon muuttuminen

- vinous

- koira ei venyttele, liikkuu jäykästi

- hyppääminen hankalaa

- reipas ravi ei suju

- istuminen selkä kyyryssä takajalat alla

Ottaen huomioon millainen koira normaalisti on. Toisen istuma-asento voi kertoa lihasten jäykkyydestä kun toiselle se on aivan normaali. Jedillä jäykkyydet ilmenee toisen takajalan pompottamisena, lämpimämpänä kohtana (etenkin selässä) ja sitten haluttomuutena ravata tai ravaa vinosti.

Tukihoitona lihaskireyteen käytetään lämpöä (pakkaukset, takit), magneettiloimet, nivellääkkeitä ja ravintolisiä. Myös kylmää voi käyttää, mutta vain akuuttiin vaivaan ensimmäiset kolme päivää, minkä jälkeen lämmintä. Kroonisiin vaivoihin siis lämpöä tukihoitona.

Kotonakin koiraa voi tosiaan hieroa, mutta kannattaa ottaa aina ensin selvää kuinka se tehdään. Tähänkin on keksitty erilaisia kursseja ym. Jonkinverran on vasta-aiheita hieronnalle, mutta kannattaa keskustella aina sen koiran oman hierojan kanssa. Yleisempiä ovat kuitenkin vakava yleissairaus (esim. sydänsairaat, epileptikot), kuume tai tulehdus. 

Nyt kun alat tarkkailemaan koiraasi, niin muista tarkkailla myös itseäsi :) Itse ainakin huollatan ensin koiran ja oma kehonhuolto jää retuperälle. 

Hyvin lihashuollettu koira on onnellinen koira :)

Team Tähtiainesta, leiri I / "A goal is a dream with deadline"

Lauantai ja tiedossa yhdeksän tuntia agilitya. Päivään sisältyi luentoja paatosta, mentaalivalmennusta, fysiikkatreenit sekä 2xlajitreenit eli tekniikkaa ja sitten rataa. Hyvin kattava päivä siis.

Päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi tavotteiden tärkeydestä ja ylipäätään siitä, minkälaisia tavotteita on järkevä asettaa. Tottakai tavoitteet saavat olla hyvinkin korkealentoisia, mutta sitten tarvitaan vain paljon lyhyemmän ajan välitavotteita, koska pelkät tulostavoitteet (esim. SM-kultaa) eivät vie mihinkään.

Itselleni tavoitteet on ollut aina selkeä juttu, mutta en ole tehnyt niitä tarpeeksi yksinkertaiseksi ja oikeasti mahdollisiksi. Tavotteiden asettelussa pitää oikeasti miettiä sitä, että mitä tarvitsee konkreettisesti tehdä viikossa, kuukaudessa tai vuodessa, että saavuttaa sen pitkän ajan tavoitteen (esim. tulostavoitteen). Omat tavoitteeni saivat paljon selkeämmät raamit ja nyt onkin helppo lähteä työstämään niitä.

Tekniikkatreenit olivat hyvin silmiä avaava kokemus ja videoiden katsominen selvensi asioita vielä enemmän.
- Katse on oikeasti ihan älyttömän tärkeä juttu ja videollakin saattaa välillä näkyä kuinka potuttaa, kun ei vaan saa sitä katsetta käännettyä ja koira joutuu hinkkaamaan samaa kohtaa monta kertaa. Sori Jedi ja kiitos kun jaksoit.
- Valssit. Mun valssit on omaan silmään ihan olemattomia ainakin tällä pätkällä. Valssaa selkeästi ja anna sen koiran tehdä oma työnsä = irrota. Mulle jankattiin sitä koko ajan ja silti vaan saattelin sen koiran sinne esteelle.
- Takaakierto. Tätä on ennenkin sanottu, mutta kappas kummaa ei vaan muista. Älä peitä siivekettä, vaan takaakiertoon lähetys sieltä keskeltä estettä.
- Saksalainen. Taas saa lähettää ihan hyvän matkan päästä, edetä ja katse! Mutta vihdoinkin mun päähän meni se ajatus, kuinka se saksalainen oikeasti tehdään ja kuinka se kroppa kääntyy laskeutumiskohtaan.
- Niisto. Koiralle tilaa, älä peitä siivekettä ja taas se katse sinne laskeutumiskohtaan niin kyllä se koira tulee. Toiseksi viimeisellä esteellä näkyy hyvin oma turhautuminen kun ei vaan mene. Ei se mee kun ei katso..

Ennen ratatreeniä tehtiin rata virtuaalikoiran kanssa eli juostiin ja ohjattiin ilman koiraa. Se otettiin videolle ja katsottiin kuinka hyvin pääsee samaan aikaan sitten oikean koiran kanssa. Tässä meillä oli eroa neljä sekuntia, koska palkkasin A:n. Tavoite olisi päästä tottakai mahdollisimman pienellä erolla.
Samoja huomioita tehtiin muuten kuin tekniikkatreenissäkin. Oma katse, vartalon suunta, kädet.. Aika tärkeitä, jos haluaa sen koiran menevän sinne minne tahtoo.  Radalla saatiin kuitenkin paljon onnistumisia noille tekniikkatreenin ohjauskuvioille.

Suosittelen oikeasti jokaiselle, jos vaan on mahdollisuus osallistua tämän kaltaiselle leirille. Etenkin silloin, jos on jonkinlaisia tavotteita harrastukselle. Ihmisen perustarve on kuulua johonkin ryhmään ja mikäs sen innostavampaa kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä.