Päivä alkoi luennolla, jossa käytiin läpi tavotteiden tärkeydestä ja ylipäätään siitä, minkälaisia tavotteita on järkevä asettaa. Tottakai tavoitteet saavat olla hyvinkin korkealentoisia, mutta sitten tarvitaan vain paljon lyhyemmän ajan välitavotteita, koska pelkät tulostavoitteet (esim. SM-kultaa) eivät vie mihinkään.
Itselleni tavoitteet on ollut aina selkeä juttu, mutta en ole tehnyt niitä tarpeeksi yksinkertaiseksi ja oikeasti mahdollisiksi. Tavotteiden asettelussa pitää oikeasti miettiä sitä, että mitä tarvitsee konkreettisesti tehdä viikossa, kuukaudessa tai vuodessa, että saavuttaa sen pitkän ajan tavoitteen (esim. tulostavoitteen). Omat tavoitteeni saivat paljon selkeämmät raamit ja nyt onkin helppo lähteä työstämään niitä.
Tekniikkatreenit olivat hyvin silmiä avaava kokemus ja videoiden katsominen selvensi asioita vielä enemmän.
- Katse on oikeasti ihan älyttömän tärkeä juttu ja videollakin saattaa välillä näkyä kuinka potuttaa, kun ei vaan saa sitä katsetta käännettyä ja koira joutuu hinkkaamaan samaa kohtaa monta kertaa. Sori Jedi ja kiitos kun jaksoit.
- Valssit. Mun valssit on omaan silmään ihan olemattomia ainakin tällä pätkällä. Valssaa selkeästi ja anna sen koiran tehdä oma työnsä = irrota. Mulle jankattiin sitä koko ajan ja silti vaan saattelin sen koiran sinne esteelle.
- Takaakierto. Tätä on ennenkin sanottu, mutta kappas kummaa ei vaan muista. Älä peitä siivekettä, vaan takaakiertoon lähetys sieltä keskeltä estettä.
- Saksalainen. Taas saa lähettää ihan hyvän matkan päästä, edetä ja katse! Mutta vihdoinkin mun päähän meni se ajatus, kuinka se saksalainen oikeasti tehdään ja kuinka se kroppa kääntyy laskeutumiskohtaan.
- Niisto. Koiralle tilaa, älä peitä siivekettä ja taas se katse sinne laskeutumiskohtaan niin kyllä se koira tulee. Toiseksi viimeisellä esteellä näkyy hyvin oma turhautuminen kun ei vaan mene. Ei se mee kun ei katso..
Ennen ratatreeniä tehtiin rata virtuaalikoiran kanssa eli juostiin ja ohjattiin ilman koiraa. Se otettiin videolle ja katsottiin kuinka hyvin pääsee samaan aikaan sitten oikean koiran kanssa. Tässä meillä oli eroa neljä sekuntia, koska palkkasin A:n. Tavoite olisi päästä tottakai mahdollisimman pienellä erolla.
Samoja huomioita tehtiin muuten kuin tekniikkatreenissäkin. Oma katse, vartalon suunta, kädet.. Aika tärkeitä, jos haluaa sen koiran menevän sinne minne tahtoo. Radalla saatiin kuitenkin paljon onnistumisia noille tekniikkatreenin ohjauskuvioille.
Suosittelen oikeasti jokaiselle, jos vaan on mahdollisuus osallistua tämän kaltaiselle leirille. Etenkin silloin, jos on jonkinlaisia tavotteita harrastukselle. Ihmisen perustarve on kuulua johonkin ryhmään ja mikäs sen innostavampaa kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti