torstai 12. marraskuuta 2015

Miksi juuri manchesterinterrieri?

Elettiin syksyä 2013 ja päähäni oli hiipinyt koirakuume, joka on aikaisemmin aina hellittänyt, mutta nyt se pikku hiljaa valtasi koko kehoa eikä päästänyt irti. Päivittäin naputin tietokoneen näppäimistöä ja etsin tietoa erilaisista roduista. Välillä nostin tietokoneen näytön poikaystävän naamalle ja esittelin taas uuden ehdotuksen rodusta. "Liian pitkä karva, liian iso, liian pieni, liian lyhyet jalat, liian pitkä selkä..". Mikään ei tuntunut kelpaavan kunnes löysin kuvan mustasta, elegantin näköisestä koirasta, joka poseerasi jäisen rannan järvellä. Jep, manssi.netin sivuilla seikkailtiin. Ensimmäinen rotu, jonka puolisko hyväksyi ulkonäöllisesti (ihan niinkuin minä valitsen auton värin perusteella) ja mun tehtävä oli tutustua rotuun monipuolisemmin.


Tuona syksynä olisin voinut ottaa ihan minkälaisen koiran tahansa, mutta halusin kuitenkin kasvattajan tuen ihan vain sen takia, kun kyseessä oli ensimmäinen koira. Tunnustan, että olisin voinut perehtyä mansseihin vieläkin paremmin ja onneksi on ollut onnea mukana sen verran, että saatiin kuitenkin omantuntuinen koira. Olisi voinut käydä huonosti, kun hätiköi.. 

Täytyy tunnustaa myös sellainen asia, että vasta ajan kanssa manssista on tullut "minun rotu". Aluksi tottakai kaikki oli uutta ja haastavaa ja se vei aikansa, että ensinnäkin Jedin kanssa homma alkoi luistamaan. Voisin sanoa, että viime kesä oli sellainen kun koin jonkinlaisen yhteen sulautumisen. Niin Jediin kuin ylipäätään mansseihin. 


Sanon myös suoraan, että jos et halua nähdä vaivaa koiran kouluttamiseen, niin älä ota manssia. Olen kyllä tavannut monenlaisia mansseja ja riippuu hyvin paljon kasvattajastakin, että minkä luontoisia koiria tulee, mutta pääasiassa manssit kaipaavat kyllä kunnollisen peruskoulutuksen. Sohvaperunaa et saa, vaikka manssit tykkääkin pötköttää omistajan kainalossa, aktiviteettien jälkeen ;)

Miksi sitten ottaisin toisenkin manssin? Olen ihastunut mansseissa niiden "kaikki täysillä" toimintatapaan. Tapa ei toimi ihan kaikissa tilanteissa, mutta puoli teholla manssi harvemmin tekee mitään. Hienoa on myös oppia, miten käsitellään tulipallosalamaterriä :D 
Mistä tullaan siihen, että manssin kanssa varmasti oppii koiran kouluttamisesta, koska se ei aina ole kaikista yksinkertaisinta. Kun löytyy viettiä joka suuntaan+itsepäisyyttä+itsevarmuutta+energiaa, niin yhdistelmä ei aina ole helppo. Toisaalta manssit haluavat kuitenkin miellyttää ja haluavat tehdä asioita omistajansa kanssa. Tosin asiat täytyy olla manssille mielenkiintoisia tai saat tehdä asiat ihan itseksesi, eli vähän pitää käyttää kekseliäisyyttä motivoinnin kanssa.



Manssien kanssa ei koskaan tule tylsää, koska et todellakaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Eilen onnistunut asia ei välttämättä mene samalla tavalla seuraavalla kerralla, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hyvänä esimerkkinä ohitukset. Eilen täydellinen ohitus voi olla seuraavana päivänä historiaa ja sulla onkin hyeena hihnan päässä.

Tykkään myös siitä, että manssit ovat omistajilleen niin uskollisia. Eipä manssia juuri kiinnosta olla muiden rapsuteltavana, mutta omistajan kyljessä on ihana köhnöttää. Manssista saa kuitenkin ikuisen ystävän, jos sen kanssa pääsee samoille leveleille. Jedilläkin on useampi ihminen, jonka edessä peppu keinuu rapsutuksia kerjätessä ja olisi ihana antaa vain suuudelmia. Sitten on myös niitä, jotka kierretään kaukaa. Pidän ihmisissäkin siitä, että näytetään se sitten kun oikeasti tykätään toisesta eikä mielistellä kaikkia! On toki hyvä, jos ihmiset ei haukkuis toisilleen ihan niin paljon, jos toinen ei heti miellytäkkään..



Kaikkien luonteenpiirteiden lisäksi suurena plussana on tietenkin terveys. Manssit ovat pysyneet aikojen saatossa hyvin samanlaisina rakenteeltaan eli mitään ylijalostusta ei ole tehty. Hyvä rakenne kaikin puolin eikä rotu kuulu PEVISA-ohjelmaan. Toki joitakin perinnöllisiä sairauksia löytyy, mutta näitäkin vastaan on alettu taistelemaan hyvissä ajoin.


Kaikin puolin manssissa on juuri ne piirteet, joita koirasta etsin: 
- Jaksaa harrastaa ja tehdä pitkiä lenkkejä, mutta ei heti turhaudu, jos menee muutamakin päivä kevyemmin. 
- Toisinaan haastava kouluttaa, mutta oppii nopeasti ja jokaiselle löytyy sopiva motivointitapa. 
- Haluaa olla omistajansa lähellä, mutta on kuitenkin itsenäinen (eroahdistuksia on aika vähän). 
- Terve rotu, jonka säilymiseksi tehdään myös töitä. 
- Sopivan kokoinen ja turkkikin on mitä helpoin.

Mansseista nyt voisi puhua vaikka loppu päivän, mutta parhaiten niihin tutustuu, kun menee oikeasti katsomaan kyseisiä kavereita. Sanoilla on hankala kuvailla kaikkea sitä hyvää, mitä mansseista löytyy. Mansseihin sopii myös hyvin tuttu runon pätkä: "Ai yksikö vaan? Siitä se lähtee kasvamaan.." ;) Varo vaan!






2 kommenttia:

  1. Eikä! Tässähän alkaa tälläistä lukiessa itselle manssikuume iskeä - mä kun olen vähän salassa alkanut miettiä seuraavaa koiraa ja mitä siltä vaadin, kuullostaisi aika näppärältä paketilta tuommoinen pikkumusta 8)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että onnistuin koukuttamaan! ;) Eikun vaan tutustumaan mansseihin lisää ja jos haluat lisää kuulla niin ota ihmeessä yhteyttä, vaikka sähköpostilla karppinen.tiina@netti.fi :)

      Poista