Tää on ollu pitkä matka, ku mul on näit unelmii

Ensimmäiset kilpailut takana ja vieressä väsynyt koira, joka on tehnyt kaikkensa kolmella radalla. Me ollaan tehty kevät tosi paljon duunia, vaikka työtä ei kuitenkaan loppuun asti saatu suoritettua, koska keinu kummittelee edelleen. Päätin silti ottaa riskin ja ilmottauduin kaikille radoille. Kisat lähellä, tuomarilla ollut paljon keinuttomia ratoja, lähdöt ainoina tavotteina, kisakokemusta itselle sekä koiralle.. Siinä syitä miksi lähdin maksamaan kisoista ja loppujen lopuksi tekemään hyllyt x3. Mutta johan olikin mahtavat hyllyt!

Oli jo itsessään voittajafiilis, että oikeasti ilmottauduin ja menin pois sieltä mukavuusalueelta. Toki halli oli tuttu ja oltiin treenattu ahkerasti, joten epämukavuutta toivat vaan sanat "viralliset kilpailut". Vielä ei kuitenkaan olla varmoja jäikö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi, koska Jedi joutui kokonsa puolesta kiertoon. Tänään kisakirjaan merkattiin medi, joten toivoa on vielä. Vähän se kaivelee tuolla takaraivossa, mutta päällimäisenä fiiliksenä on kuitenkin tyytyväisyys. Me yritettiin, tehtiin ja voitettiin itsemme.

Näin jälkikäteen ajateltuna radoilla ei ollut mitään, jota me ei oltaisi otettu haltuun ja osattu. Paitsi se keinu. Tietysti pieniä kömmähdyksiä sattuu aina ja se taitaa ollakin se lajin kiehtovin osa. Kaikki on niin pienestä kiinni. Me kuitenkin saavutettiin meidän tavoitteet, koska Jedi istui jokaisessa lähdössä kuin tatti, vaikka toiselle radalle mentäessä pari koiraa meinasi nujakoida ihan kunnolla. Nuorempi Jedi olisi varmasti lähtenyt katsomaan missä tappelu ja minä kans!

Yksi hyppyrata ja kaksi agilityrataa. Hyppyradalla hylky, koska Jedi jäi toiseksi viimeisen esteen jälkeen tuijottamaan tuomaria ja kun kutsuin, niin hyppäsi saman esteen toiseen suuntaan.. Kaikki tapahtui siinä kuuluisassa sekunnin sadasosassa enkä ehtinyt kalastelemaan Jediä paremmin haltuun.

Ensimmäisellä agiradalla oli se keinu, joka ohitettiin kauniisti. Kepeillä oli myös pientä kömmäystä kun kepit loppui juuri yleisön kohdalla ja liian suuressa häiriössä viimeinen keppiväli katosi manssin mielestä. Maalissa sekoiltiin myös, koska kukaan ei ollut kuljettanut pantaa maaliin ja ajatukset meni ihan solmuun ja paniikkiin. Toisella agiradalla myöskin keinu, toiseksi viimeisenä. Siihen asti nätti nolla, mutta ohitin sen kuitenkin. Mietin jo sitä vaihtoehtoa, että annan Jedin mennä keinulle, onhan se sitä tehnyt. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että se ei olisi reilua mitenkään päin, koska olen toisen tuonut tänne pitämään hauskaa, se luottaa minuun, joten ei rikota sitä nyt Luvan uhalla.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Olen tyytyväinen itseeni ohjaajana ja Jediin huippuna kisakaverina <3 Olen jopa ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka varmuus kasvoi kaiken suhteen. Me oikeesti pystytään siihen! Voin myös nöyrästi ja rehellisesti kehua koiraani sekä itseäni. Ollaan ehkä kuljettu hieman pidempi matka tähän pisteeseen kuin keskiverto koirakko, mutta me ollaan kehitytty yhdessä. Aiemmin ei oltaisi oltu ollenkaan valmiita ja olen kyllä tehnyt oikean päätöksen sen suhteen, että olen himmannut kisaamisen aloittamista. Kunpa se vaan vielä jatkuisi..

Nyt Jedi saakin jäädä ansaitulle agilomalle. Itselläni on menossa sen verran rankka harjoittelujakso, että haluan keskittyä siihen ja Jedin on aikakin lomailla rankan treenikevään jälkeen.

"All I have is all I need and all I need is all I have in this moment."