Jännittää

Treenitauon aikana on tämänkin naisen päässä ehtinyt pyörimään jos jonkinlaista ajatusta. Toiset ovat olleet niitä lampunsytyttäjiä, toiset taas vähemmän eteenpäinvieviä. Olen paljonkin ajatellut sitä, että miksi ei ole kiinnostanut mennä treenaamaan ja missä kohtaa se innostus laski kuin se kuuluisa lehmänhäntä. Olen tullut ehkä siihen tulokseen, että kaiken stressin ja hässäkän keskellä olen halunnut pysyä edes jossakin asiassa siellä mukavuusalueella. 

Treenaaminen tai tavotteiden saavuttaminen ei kuulukkaan olla mukavuusalueella pyörimistä, koska silloin ei tapahdu etenemistä. Olemme kuitenkin siinä pisteessä meidän agility"uraa", että sieltä mukavuusalueelta pitäisi poistua isoin, varmoin harppauksin. Kun muu elämä on mennyt yhtä hurjaa vauhtia, niin takaraivossa joku pieni viisas solu on pistänyt harrastukselle stoppia. Ihan viisasta niin ei koko akka näänny kerralla. Mukavuusalueelta poistuminen on tarkoittanut omassa kropassa sitä, että jännittäminen on lisääntynyt ja sympaattinen hermosto on ollut turhankin aktiivisena. Eihän se hyvältä tunnu, jos sydän hakkaa joka välissä tuhatta ja sataa, mahassa muljuaa ja oma mieli on kaukana varmasta. Tähän kohtaan tuli se hengähdystauko.

Itselleni pystyn hyvin myöntämään sen, että tauko oli omien palasten kasaamista yhteen ja nyt voisi taas pikku hiljaa uudella puhdilla yrittää saavuttaa niitä tavoitteita, jotka oikeasti on haaveissa. Koska jännitys/jännittäminen on ollut se kivi, johon olen kompastunut, niin nyt siihen tarvitsee keskittyä entistä tehokkaammin. Selvittää se syy miksi jännittää ja sitten tehdä sille asialle jotain. Kyllähän se asia onkin tiedossa, mutta siihen tarttuminen tuntuu vielä ylitsepääsemättömän vaikealta. Tarvitsisi poistua sieltä mukavuusalueelta.. Oravanpyörässä ollaan!

Okei, eli. Taukoa on aiheuttanut tarve olla mukavuusalueella ja jännittämisen välttäminen. Olen asian kanssa erittäin sinut ja sallin itselleni tällaisen "notkahduksen". Tärkeämpää harrastamisen kannalta on kuitenkin käydä asiaa läpi ja pystyä ottamaan se seuraava askel. Oli se sitten mukava tai vähemmän mukava. 

Hassua tässä jännittämisessä on se, että tiedän miten sitä voi hallita. Kun kilpailin kouluratsastuksessa, opin hallitsemaan jännitystä todella hyvin. Syy siihen oli se, että tilanne sekä hevonen oli minulla hallussa. Pystyin sulkemaan kaiken muun ympäriltä, laittamaan vaikka silmät kiinni ja hengittämään syvään. Kaikki menee hyvin. Pystyin luottamaan siihen hetkeen. Agilityssä kaikki on vielä levällään ja olen ihminen, joka tarvitsee sen hallitsemisen tunteen. Tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa pystyn jo hallitsemaan itseni sekä koiran. Vierasta ympäristöä välttelen viimeiseen asti, koska ei ole varmaa pystynkö olemaan tilanteen herra. Tiedän kuitenkin sen, että jännitys poistuisi kun vaan päätän sulkea ne silmät ja hengittää syvään. Joku sisälläni on kuitenkin estänyt mua viimeisen parin kuukauden ajan tekemästä tätä ja on tuntunut paremmalta pysyä kotona.

Tätä elämää itseni kanssa jännityksen lisäksi ei helpota kaikki tai ei mitään -asenne. Kun en halua treenata, niin en edes pyllistä hallille päin. Kun haluan treenata, teen sitä todellakin. Tauon aikana olen prosessoinut tätä päässäni paljon ja haluan löytää kultaisen keskitien. Fakta on kuitenkin se, että agility antaa paljon, mutta kun menen liian syvälle, niin se myös vie paljon. Tai siis vien itse itseltäni paljon. Blogissa on nyt selkeästi tämmöinen henkilökohtaisempi aika meneillään. Taas paljon ajatuksenvirtaa, mutta näkisittepä mun pään sisälle.. Onneksi siis pystytte lukemaan vain tämän!

Tauossa on ollut kyllä paljon hyvää tai yksi suuri asia on ainakin ottanut askelia edistykseen. Nimittäin se arjen mörkö - ohitukset. Olen oikein yllättynyt siitä kuinka Jedin mielentila on muuttunut. Se on huomattavasti rauhallisempi eikä lähde tilanteisiin täydellä höyryllä. Joskus saattaa pikku manssin päässä olla sellainen viive, että ehdin palkkaamaan sitä ja tilanne on ohi ennen suurta älämölöä! Ollaan viime aikoina tehty monen monta ohitusta hiljaa. Hiljaisuus vaan tekee hyvää. Siinä ehtii muodostamaan vaikka kuinka monta ajatusta ;)