Edellisen kirjoituksen jälkeen tuli hetkellisesti olo, että piru vie. Oliskohan pitäny painaa delete-nappia ja ymmärtääköhän kaikki nyt ihan väärin. Sitten toisaalta, mitä sitä kaunistelemaan? Tällaista tämä elämä nyt sattuu olemaan ylä- ja alamäkineen. Jotkut tahtovat kertoa blogeissaan ainoastaan ne onnistumiset, vaaleanpunaiset onnen hetket, mutta minä en kuulu siihen kastiin. En ole koskaan halunnut piilottaa tai salailla mitään. Kaunistelu ei ketään auta.
Syksyn aikana olen saanut varmasti paljon ahaa elämyksiä ja ne on vahvistanut oloani siitä, että en halua enää ikinä viettää elämääni suorittaen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, joten miksi elää se rämpien läpi? Jos et ole johonkin tyytyväinen, pyri muuttamaan sitä. Kaiken muutoksen ei tarvitse tulla rytinällä vaan vähän kerrallaankin riittää.
Meillä se käytännössä tarkoitti sitä, että treenit minimiin ja tämän vuoden tavoitteetkin ovat hyvin simppelit. Loppuvuodesta ajatus siitä, että pitäisi lähteä ajamaan meluisaan halliin, ahdisti. Nyt olen tuntenut taas sen palavan innon sisälläni koko lajia kohtaan. Kaikesta viisastuneena tiedän, että kun tekee hitaasti, mutta varmasti ja vähän, mutta hyvin suunnitellen, niin tämänkin kevään tavoitteet saadaan pakettiin.
Ilmoitin meidät taas Team Tähtiainesta valmennukseen, koska se vaan on paikka, jossa saan intoa ammennettua itseeni. Edellinen leiri meni vielä vähän nukuksissa, mutta sieltä se kipinä vaan löytyi, vaikka hetken piti hakea. Tänä viikonloppuna päästään taas testaamaan taitoja.
Käytännössä meidän tavoite on huhtikuuhun mennessä saada keinu käyttökuntoiseksi. Pari kuukautta olisi siis aikaa saada se vekotin radalle. Ostin tälle vuodelle myös kisalisenssin ja ensimmäiset kisat merkkasin kalenteriin myöskin huhtikuulle. En kyllä tiedä mihin itseni kanssa joudun vielä tänä vuonna kun kisalisenssinkin osto tapahtui todella spontaanisti. Spontaanius taitaa olla tämän vuoden teema.
Tätä tällä kertaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti