Mätsäripönöttäjä

Viljakkala, Lempäälä vai Pirkkala? Pirkkala! Ainakin kun mätsäreistä on kyse. Vertailtiin tosiaan eri vaihtoehtoja kun päätettiin Jennyn kanssa, että lähdetäänpäs mätsäreihin. Tai oikeastaan Jenny oli päättänyt ja mä annoin vähä enemmän vaihtoehtoja mahdollisuuksista. Päädyttiin Pirkkala-ratkasuun, koska siellä oli mixeille oma luokkansa ja ilmo oli vaan 5 euroo! En muista, koska olis ollu niin halpa ilmo.

Ei silleen yhtään yllättäny, kun ilmossa heti ensimmäiseksi ihmeteltiin mikä edes on manchesterinterrieri? Miten se kirjotetaan? Koskaan kuulukkaa!

Jedillä ei ole ollutkaan näyttelyhihnaa kaulassa puoleen vuoteen, mutta eihän se nyt tommosta unohda. Ilma ei ollu manssille kaikista paras ja pöydällä tuuli ihan liikaa karvattomaan mahaan, joten Jedi näytti enemmän katkaravun ja silakan risteykseltä kun koiralta. Muuten oikein näppärä mätsäripönöttäjä. Saatiin sininen nauha ja muutenkin meidät käteltiin aika äkkiä pois sinisten kehästä. Mikä ei sinänsä yllätä, koska mansseja harvemmin arvostetaan mätsäreissä. Niiltä puuttuu söpö pörrökarva eikä niitä eroteta pinseristä tai dobberinpennusta :D Mutta mätsäreissä on kuitenkin kiva käydä!

Suunniteltiin Jennyn kanssa, että ens kerralla ilmotan Jedin mixeihin niin katotaan oisko sit parempi menestys. Palkinnot kuitenkin on se ykkösjuttu.. (Seolivitsihaha)

Sain esittää myös Tuikun, koska Jennyn piskit pokas punaset nauhat. No, Tuikkuhan nyt veti koko potin kotiin ollen BIS2.  Voitti itselleen seuraavan kuukauden ruuat, ellei syönyt niitä jo kotimatkalla.

Hyvin järkätty mätsäri, aurinkoinen ilma ja mukavaa seuraa. Kyllähän sitä vois useemminkin mätsäreissä käydä pyörähtää!

Sitten lähettiinkin anoppilaan ja puoliskon isovanhemmille kylään. Meille kaikille se tiesi siis syömistä niin, että napa narisi. Jedin herkkusaldona oli makkaraa, possunkorva, puristeluu, hammastikku, tuulihattu ja lattialle tippuneet ruuan rippeet.. Ja pikkupiski nautti näistä kaikista. Paljon.