tiistai 19. huhtikuuta 2016

Me mennään sinne minne nenä (koirat) vie

Maanantaiaamu näytti niin synkältä ja harmaalta, mutta kiitos jollekin, illasta tuli aurinkoinen. Oltiin sovittu metsätreffit Jennyn kanssa ja metsässä todellakin mentiin. Matkalle osui ihmisjätöksiä, jota Jedi veti napaansa ja turkkiinsa hullunkiilto silmissä, puroja, mäkiä, mättäitä, märkää, kallioita, peltoja, hirvien ja peurojen polkuja.. Jos jokaisen maanantain voisi lopettaa näin, niin kyllä elämä olisi yhtä hymyä :) Reissussa oltiin 2,5 tuntia ja kilometrejä tuli varmaan seitsemän, siis meille kaksjalkasille. Koirat juoksi varmaan toistakymmentä kilsaa.

Lenkki suju oikein hyvin, vaikka osuttiinkin selkeesti hirvien ruokintareitille. Vai mikä suolakivi ikinä onkaan? Koirat pysy näkösällä ja päästiin ohittamaan reitti ilman, että näkyi yhtään hirveä. Ainoa miinus oli tosiaan se haju, jonka Jedi kävi itseensä hakemassa. Onneksi olin laittanu sille fleecen päälle vielä sadetakin niin sai heittää sen metsään ja ottaa vasta paluumatkalla mukaan. Kotona pesulle x10. Hyi yök.









Hienot rekut <3


Kuvat on taasen Jennyn käsialaa :) Onni on myös kaveri, joka osaa kuvata ja viitsii raahata sen painavan laitteen tonne metsään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti