Koirasi motivaattorit

Kuulin tässä viikko pari sitten sellaisen viisauden, että pitäisi listata kaikki ne asiat, joista koira tykkää. Sillä ei ole mitään väliä tykkäätkö sinä itse niistä asioista. Kaikki vaan ylös ja sulla on valmiina keinot motivoida sun koiraa. 

Jedi tykkää:

- haistella

- merkkailla pihalla

- jahdata kaikkea liikkuvaa

- lähteä villielukoiden hajujen perään (ja niiden elukoiden..)

- kaivaa kuoppia

- juosta

- juoksuttaa koirakavruja

- hammastella (etenkin muiden manssien kanssa)

- käydä kattomassa kaikki koirat, jotka vaan on lähettyvillä

- nukkua peiton alla

- nukkua pitkään

- olla kainalossa, muutenkin lähellä

- matkustaa

- herkutella

- hyppiä vasten

- palloleikeistä

- vinkuleluista

- pyllyrapsutuksista

Lista on pitkä ja sisältää asioita, joista mä tykkään ja valitettavasti myös niitä, joista en niin tykkää. Täähän ei tarkota sitä, että koulutuksellisesti tuosta listasta saisi suoraan motivointivälineitä vaan niitä tarvitsee vähän muokata. Esimerkiksi kohteiden perään juokseminen. Älä palkkaa koiraasi sillä, että päästät sen katseesta ohi ajavan pyörän perään. Jos käytät, varoita edes sitä pyöräilijä raukkaa. Jedin kohdalla toimisi ihan pitkän narun perässä oleva lelu = viehe. 

Meidän uudella asuinalueella liikkuu ihan hirveesti koiria, mikä on vaan hyvä, koska nyt meidän on pakko harjotella niitä ohituksia. En halua saada sitä hullun koirakon merkkiä otsaan, mikä ohittaa kaikki muut raivoten. Mietin tuota listan sisältöä ja koska tiedostan sen, että ruoka ei vaan aina ole tarpeeksi hyvä motivaattori hiljaa ohittamiseen, niin piti keksiä jotain muuta. Niinpä olen ottanut motivaattoriksi haistelun ja merkkailun. Muuten Jedi kulkee mun jalan vieressä, mutta hyvän ohituksen jälkeen Jedi saa vapautuskäskyn ja pääsee hallitusti penkalle merkkaamaan tai haistelemaan. Todellakin rauhassa ja hallitusti, koska sekin voi johtaa turhaan vireen nostattamiseen, jos pääsee syöksymään. Toki käytän myös ruokaa palkkana, mitä nyt aina kulkee mukana kun pihalle lähetään.

Ennen Jedi on saanut aika vapaasti poukkoilla hihnassa kun metsässä ollaan menty, mutta nyt on jouduttu opettelemaan vielä enemmän lähellä pysymistä. Hienostihan se hihna pysyy löyhällä, vaikka tulisikin vastaan pyörää tai muuta nopeasti matkaa taittavaa menopeliä. Muut koirat on vaan edelleen se suurin kynnys ja matkaa saa olla aika reippaasti, että sujuu. Tietenkin asiaa vaikeuttaa kaikki nämä "ihanat" flexikoirat, muuten vaan vapaankasvatuksen saaneet tai kaikista paras; tuijottavat koirat. 

Lenkit on Jedille selkeästi rankempia ja se oikein puhisee ohituksissa, kun joutuu niin hillitsemään itseään. Tänäänkin lenkki meni suurimmaksi osaksi hyvin, mutta ihan kotikulmilla piti räyhätä koiralle, joka oli 50 metrin päässä. Se oli selkeästi sellainen paineiden päästö, koska sen jälkeen Jedi oikein huokaisi ja kaikki oli taas hyvin.. 

Kyllä me tästä edistytään kun pakon edessä treenataan. Pakko jo sinänsä, jos joskus haluan toisen koiran ottaa. Minkään räyhäkaksikon kanssa en ala liikkumaan missään. Lähelläpysymistreenin ansiosta Jedi on alkanut myös luopumaan rusakoista. Ei nyt suoraan ole mun syliin hyppäämässä, mutta eipä ole enää kädet irronnut. Ja hihnassa on tosiaan luojan kiitos ollut, kun pupuja on näköpiiriin loikkinut. Niitä muuten on paljon.

Jennylle yllättäen kiitos kuvista, ihan mahtavia taas kerran :) Käytiin eilen Savun luona kylässä ja peltoilemassa. Jedi joutui tyytymään liinaan perässään, koska vähän matkan päässä komeili joutsenia.