Miittinkiä

Meidän viikonloppu alkoi torstai-iltana kun töistä pääsin, koska meitä odotti jo Joensuun vieraat Jenna sekä Keke. Saatiin taas jännätä, että kuinka poijjaat tulee toimeen, mutta turhaan jännättiin. Yksi ainoa pystypaini tuli kun Jedi tunki päänsä mun namitaskuun ja Keke kurkotti päätä kohti väärällä hetkellä.. Muutenkin elettiin oikein rennosti eikä sisälläkään tarvinnut riekkua koko aikaa.

Perjantaina käytiin hallilla treenaamassa A:ta. Oli taas työn takana saada se matalemmaks, mutta kai se on sen arvoista. Hyvä alkulämppä tulee ainakin. Muutaman kerran juoksutin läpi, jotta saatiin vauhtia ja sitten käskytin 2o2o. Vauhti hidastu tosi paljon, jos jäin yhtään jälkeen ja liikuin. Vauhti pysy hyvänä kun juoksin edellä tai jäin kokonaan taakse eli lähetin vaan. Pitää vähän miettiä kuinka sitä lähtee rakentaa.. Kontaktit otti kuitenkin hyvin.

Illalla, siis yöllä käytiin vielä metsässä lenkillä ja sai rekut puristaa viimeset energiat irti. Pojat jakso juosta keskenään kokonaiset viisi minuuttia ja sitten ne menikin omia menojaan. Melkein pysyivät hollillakin, mutta kerran Jedi sai idean lähteä hajun perään ja Keke tietenkin perässä. Ensin tuli Jedi ja Kekeä odoteltiin jonkun aikaa. Naurettiinkin, että Jedi halusi vaan veljensä eksyttää metsään. Ei nyt kuitenkaan parasta mahdollista seuraa ole :D

Lauantaina pakattiin kimpsutkampsutkoirat autoon ja hurautettiin poikien kasvattajan luokse reenimään. Rataa rakennettaessa meinasi iskeä epätoivo, mutta hyvinhän siitäkin selvittiin! Ensin pienissä pätkissä  ja lopuksi koko pätkä. Pari kohtaa otin uusiksi, koska 12 sylkkäri ei onnistunu ja saksalainen toiseksi viimeiselle esteelle. Harmittaa kun ei otettu videota, koska oli se kuitenkin niin nappi suoritus. A:llakaan ei ollut mitään ongelmaa!

Täytyy tässä välissä harmitella sitä, että ei olla talvikauden aikana juurikaan opittu "mitään" uutta. Toki ollaan tehty keppejä ym, mutta ohjauskuviot on mulla edelleen ihan hukassa. Talven aikana en ole oppinut ainoatakaan uutta. Sylkkäriä ja saksalaista ollaan tehty viimeksi.. en muista milloin. Harmittaa senkin takia, että en ole osannut vaatia uusia asioita, mutta kun ei sitä vaan tajua. Agilityssä on niin paljon kaikkea mitä pitäisi opetella ja näinkin aloittelijana ei osaa vaatia itselleen näitä oppeja. Siinä mielessä olen kyllä Jedistä tosi ylpeä, koska se tuli perässä kun osasin vaan ohjata eikä se epäröinyt hetkeäkään, vaikka töpeksin. 

Aina sitä vaan oppii uutta kun kotoonsa lähtee. Täytyy vaan alkaa itsenäisesti katsomaan uusia ohjauskuvioita ja opettelemaan viisaampien treenikavereiden kanssa. Tää treenilista vaan kasvaa kasvamistaan, mutta niin myös intokin.

Jäätiin kasvattajan luokse yöksi syömään, juomaan ja voimaan hyvin. Oikein onnistunut viikonloppu! Olihan se niin black&tan painotteinen, ettei vaan voi mennä pieleen ;)

Ylhäällä vas. Jedi ja vieressä Dash, alhaalla vas. poikien mamma Prada ja Keke