Kuulumisia ja epiksiä

Hellurei pakkasten keskeltä! Vihdoinkin tännekin saapui talvi ja mä niiin tykkään pakkasista. Ihan sama vaikka auto ei ihan aina käynnisty ensimmäisellä starttauksella, nenä ja sormet jäätyy saman tien kun ovest astut pihalle  ja koiralle tarvii laittaa paksummin vaatetta päälle. Ehkä tykkään kiduttaa itteeni, mutta mä vaan tykkään pakkasista.

Meidän päivät on yhtä tassujen huoltoa. Jedi pääsi myös nykertämään haavoja isommaksi, joten otettiin sitten vähän takapakkia.. Onneksi nyt ollaan saatu kehiteltyä aika hyvät patentit, että sukat pysyy sisällä jalassa. Löydettiin myös hyvät fleecetossut pihalle, joten pystytään käymään jo vähän pidempiä lenkkejä. Viime viikon Jedi nukkui kokonaan ja se tuntu masentuneelta.. Olihan ne tassut varmaan kipeetkin, mutta terrin sitkeydellä se pihallakin käveli ihan normaalisti. Viikonloppuna kun satoi lumi maahan niin saatiin Jediinkin eloa. Nyt se jo sisälläkin haluaa leikkiä ja liikkuu normaalisti.

Uusivuosi me vietettiin kotona, koska itsehän olin sitten kuumeessa.. Nyt kun vuodenvaihteessa on ollut näinkin paljon harmia, niin ehkä meidän tuleva vuosi tulee olemaan onnea täynnä!

Meillä täyttyi vielä yksi viime vuoden tavoite ihan viime metreillä! Uskalsin lähteä joulun jälkeen epiksiin ja oon vaan niin ilonen, että uskalsin lähteä. Vielä aamullakin epäröin lähteä, mutta onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja kaverin mukaan, joka ei myöskään ollut ensin lähdössä, koska halusi nukkua pitkään. Suuremmat voimat olivat siis pelissä, koska ne ei antanutkaan kaverin nukkua pitkään.

Mua kyllä jännitti, mutta yllättävän vähän. Jännitystä helpotti etenkin se, että kisaradan aidat oli hyvät.. Saatiin Jedin kanssa keskittyä siis itse asiaan eikä suureen häiriöön. Häiriötä toki oli reippaasti, mutta umpinaiset aidat helpotti. Jedillähän oli agitaukoa sen kuukauden verran, mutta uskalsin lähteä radalle, koska ollaan kuitenkin liikuttu koko ajan tavalliseen tapaan. Kunto siis ei ainakaan ollut laskenut.

Rata oli tosi kiva näin ensikertalaiselle. Harmittaa vaan kun en tehnyt takaaleikkausta 11. hypylle vaan yritin persjättöö putkelle. Ensimmäisellä kerrallahan mentiin ihan yhteen ja toisella kerralla melkein, jolloin yritin seivata sen takaaleikkauksella. Olisin nyt vaan uskonu, että mun jalat ei mee yhtä reippaasti kun Jedin, joka tulee suorasta putkesta.. Muuten meni niinkuin suunnittelin! Videotakin sain, mutta tyhmänä otin ne puhelimeen, joten ne ei ole vieläkään latautunut Youtubeen..

Jedillä oli tosi hyvä draivi päällä koko ajan. Toki piti joillekin koirille vähän ilmoittaa olemasta olosta, jos ne sattu tulee liian lähelle tai juoksi liian vauhdikkaasti lelun perään. Omaa vuoroa odotellessa tehtiin tokoliikkeitä ja lähinnä vain yritettiin saada hyvä mielentila. Jedi teki töitä tosi innoissaan eikä nenä laskenut maahan kertaakaan. Olin jo siitä niin hyvillä fiiliksillä, että luotin meidän osaamiseen myös radalla. Tauko oli selkeesti tehnyt hyvää, koska vauhti oli jotain päätä huimaavaa eikä radallakaan häiriöt haitannut. Lähdöt onnistui ja sain koiran jopa hallintaan radan jälkeenkin.

Muistan vieläkin kun kesken ratojen mietin, että hitto tää on siistiä! Ja niin se todellakin oli :) Nosti luottamusta ihan sikana. Tästä onkin hyvä jatkaa kunhan saadaan ensin tassut kuntoon.