Kastroinnin tuomat muutokset

Kastroinnista on nyt reilu kuukausi aikaa ja pieniä muutoksia olen havainnut Jedin käytöksessä, mitkä liittäisin juurikin pallittomuuteen.

Ihan ensimmäiseksi nälkä. Jedin ruokahalu parani hurjasti syksyn aikana, mutta nyt leikkauksen jälkeen meillä ollaan hyvin tarkkoja ruoka-ajoista. Kaikki ruoka kelpaa ja kaikki on yhtä suurta herkkua. Sohvalta pinkaistaan keittiöön viimeistään sitten kun kuulee taikasanan "syömään". Vielä puolivuotta sitten tuo sana ei olisi aiheuttanut mitään reaktiota, vaikka sitä on aina käytetty ruokinnan yhteydessä. Sellaisina päivinä, kun ruoka tulee pelkästään kädestä, kohtaan illalla kummastuneita katseita "missä se ruoka on?"..

Ahneus ei ole vielä näkynyt minkäänlaisena varasteluna (koputan puuta). Paitsi silloin kun siivosin Jedin pakastinlokeroa ja sieltä sattui tippumaan luu lattialle. En ehtinyt edes kääntyä nostamaan sitä, kun se oli jo matkalla olohuoneeseen Jedin suussa.. Jäiset luuthan ei ole ollut Jedin mieleen pitkään aikaan, mutta nyt menee kyllä todellakin kaikki. Eikä tarvi enää kuunnella sitä vinkumista, joka lähtee kun niitä luita yrittää piilottaa. Iltaisinkin Jedi viihdyttää itseään entistä enemmän luiden syömisellä eikä hepuloinnilla ympäri kämppää.

Jedin ruokailut on yleensäkin tuottanut päänvaivaa, koska sen maha on ollut jatkuvasti sekasin. Eipä ole ollut enää kastroinnin jälkeen! Olen ollut varsinainen kakkapoliisi aina ja tavoitellut tässäkin asiassa täydellisyyttä.. Ruokavalio on muutenkin muuttunut, koska annan nyt pelkästään broileria eli sekin voi vaikuttaa, mutta kyllä uskon, että hormonien hyrräyksen vähentyessä se mahakin on tasottunut.

Olen tottunut siihen, että Jedi ottaa namit tosi nätisti kädestä. Eilen jouduin kohtaamaan sen ahneen possun, joka rohmuaa kädestä kaiken mahdollisen ja yrittää hyppiä namitaskuun.. Sormet hieman kärsii, mutta ainakin treenimotivaatio on kohdillaan.

Aika pian kastroinnin jälkeen huomasin sen, että pihalla Jedi ennemminkin pissaa kun merkkailee. Merkkailu ja haistelu on vähentynyt huomattavasti. Saan helpommin Jediin kontaktin ja se tarjoaa sitä ehkä rasittavan usein. Kävele nyt kapealla polulla kun toinen haluaa kulkea vierellä nameja kerjäten. Olen vielä niin kiltti, että kävelen sitten itse siellä lumihangessa.. Kyllähän se irtoaa käskyllä, mutta viimestään kymmenen metrin päästä pysähtyy katsomaan vieläkö tulen perässä.

Ohituksia on tullut todella vähän. Meidän taloyhtiön pihapiirissä pitää haukkua kaikki ihmiset, jos ei kunnolla ennakoi ja ota Jediä vierelle. Ärsyttävä tapa, joka on tullut nyt uudestaan. Tähän voi tietenkin vaikuttaa sekin, että Jedillä on ollut aika usein huppu päässä eli se ei kuule niin hyvin ja pitää luottaa vaan nenään sekä silmiin. Ymmärrän. Eilen hallillakin alkuverryttely oli mielenkiintoista kun kaikille piti rähistä. Loppuverryttelyssä en laittanut huppua päähän, niin johan oli taas enkelikoira mukana.. Sisällä haukkuminen ei ole lisääntynyt. Ehkä jopa vähentynyt, koska Jedi nukkuu ja on muutenkin rauhallisempi sisällä kuin ennen.

Mietin myös, että sisälle pissailu on vähentynyt, mutta juuri eilen Jedi lorotteli verhoihin suoraan mun silmien edessä. Ei palvelu toiminu tarpeeks nopeesti ja hänellä oli hätä! Jooopajoo..

Muuten Jedi on oma iloinen itsensä. Leikkii edelleen samalla intohimolla lelujen kun kavereidenkin kanssa, kerjää rapsutuksia ja haluaa olla lähellä, kilot on pysynyt kurissa.. Vielä en osaa sanoa millaisia muutoksia on tapahtunut treenikentällä vai tapahtuuko niitä ollenkaan.

Kaikki kuvat © Jenny P