Kastroinnin tuomat muutokset

Kastroinnista on nyt reilu kuukausi aikaa ja pieniä muutoksia olen havainnut Jedin käytöksessä, mitkä liittäisin juurikin pallittomuuteen.

Ihan ensimmäiseksi nälkä. Jedin ruokahalu parani hurjasti syksyn aikana, mutta nyt leikkauksen jälkeen meillä ollaan hyvin tarkkoja ruoka-ajoista. Kaikki ruoka kelpaa ja kaikki on yhtä suurta herkkua. Sohvalta pinkaistaan keittiöön viimeistään sitten kun kuulee taikasanan "syömään". Vielä puolivuotta sitten tuo sana ei olisi aiheuttanut mitään reaktiota, vaikka sitä on aina käytetty ruokinnan yhteydessä. Sellaisina päivinä, kun ruoka tulee pelkästään kädestä, kohtaan illalla kummastuneita katseita "missä se ruoka on?"..

Ahneus ei ole vielä näkynyt minkäänlaisena varasteluna (koputan puuta). Paitsi silloin kun siivosin Jedin pakastinlokeroa ja sieltä sattui tippumaan luu lattialle. En ehtinyt edes kääntyä nostamaan sitä, kun se oli jo matkalla olohuoneeseen Jedin suussa.. Jäiset luuthan ei ole ollut Jedin mieleen pitkään aikaan, mutta nyt menee kyllä todellakin kaikki. Eikä tarvi enää kuunnella sitä vinkumista, joka lähtee kun niitä luita yrittää piilottaa. Iltaisinkin Jedi viihdyttää itseään entistä enemmän luiden syömisellä eikä hepuloinnilla ympäri kämppää.

Jedin ruokailut on yleensäkin tuottanut päänvaivaa, koska sen maha on ollut jatkuvasti sekasin. Eipä ole ollut enää kastroinnin jälkeen! Olen ollut varsinainen kakkapoliisi aina ja tavoitellut tässäkin asiassa täydellisyyttä.. Ruokavalio on muutenkin muuttunut, koska annan nyt pelkästään broileria eli sekin voi vaikuttaa, mutta kyllä uskon, että hormonien hyrräyksen vähentyessä se mahakin on tasottunut.

Olen tottunut siihen, että Jedi ottaa namit tosi nätisti kädestä. Eilen jouduin kohtaamaan sen ahneen possun, joka rohmuaa kädestä kaiken mahdollisen ja yrittää hyppiä namitaskuun.. Sormet hieman kärsii, mutta ainakin treenimotivaatio on kohdillaan.

Aika pian kastroinnin jälkeen huomasin sen, että pihalla Jedi ennemminkin pissaa kun merkkailee. Merkkailu ja haistelu on vähentynyt huomattavasti. Saan helpommin Jediin kontaktin ja se tarjoaa sitä ehkä rasittavan usein. Kävele nyt kapealla polulla kun toinen haluaa kulkea vierellä nameja kerjäten. Olen vielä niin kiltti, että kävelen sitten itse siellä lumihangessa.. Kyllähän se irtoaa käskyllä, mutta viimestään kymmenen metrin päästä pysähtyy katsomaan vieläkö tulen perässä.

Ohituksia on tullut todella vähän. Meidän taloyhtiön pihapiirissä pitää haukkua kaikki ihmiset, jos ei kunnolla ennakoi ja ota Jediä vierelle. Ärsyttävä tapa, joka on tullut nyt uudestaan. Tähän voi tietenkin vaikuttaa sekin, että Jedillä on ollut aika usein huppu päässä eli se ei kuule niin hyvin ja pitää luottaa vaan nenään sekä silmiin. Ymmärrän. Eilen hallillakin alkuverryttely oli mielenkiintoista kun kaikille piti rähistä. Loppuverryttelyssä en laittanut huppua päähän, niin johan oli taas enkelikoira mukana.. Sisällä haukkuminen ei ole lisääntynyt. Ehkä jopa vähentynyt, koska Jedi nukkuu ja on muutenkin rauhallisempi sisällä kuin ennen.

Mietin myös, että sisälle pissailu on vähentynyt, mutta juuri eilen Jedi lorotteli verhoihin suoraan mun silmien edessä. Ei palvelu toiminu tarpeeks nopeesti ja hänellä oli hätä! Jooopajoo..

Muuten Jedi on oma iloinen itsensä. Leikkii edelleen samalla intohimolla lelujen kun kavereidenkin kanssa, kerjää rapsutuksia ja haluaa olla lähellä, kilot on pysynyt kurissa.. Vielä en osaa sanoa millaisia muutoksia on tapahtunut treenikentällä vai tapahtuuko niitä ollenkaan.

Kaikki kuvat © Jenny P

Saikkua edelleen

Kastroinnista on nyt tasan viikko ja normaalisti kaulurin saisi ottaa pois. Arvaatte varmaan, että näin ei ihan käynyt meillä. Koska kyseessä on Jedi, niin tottakai se haava tulehtui. Kävin ostamassa Jedille pehmokaulurin, koska normaali pelotti liikaa. Nuoleminen piti kuitenkin estää jotenkin enkä kyllä ole nähnyt sen nuolevan haavaa. Yritystä on kyllä jonkun verran ollut. Eläinlääkäri sanoi, että haavat voi tulehtua joskus ihan muustakin syystä. Se muu syy osui tietenkin Jediin!

Haavasta otettiin bakteeriviljely ja lauantaina soittavat, että onko meillä semmonen antibiootti käytössä, mikä tehoaa parhaiten. Yleensä sitä ei kuitenkaan tarvitse lähteä vaihtamaan. Mä niin toivon, että edes tämä lääke olisi se oikea ja selvittäisiin vain viiden päivän kuurilla.

Hetken aikaa arvoin, että lähdenkö näyttämään, koska haava on siisti, ei punoita tai turvota..Rupi lähti päältä ja vähän se vuotaa, mutta muuten ok. Onneksi lähdin, koska ensi viikolla on kuitenkin paljon pyhäpäiviä ja meidän tuurilla oltais istuttu jossain päivystyksessä.

Jediä jännitti kauheasti lääkärissä, vaikka yleensä se on ollut kiva paikka. Onhan siellä käyty pentuna painimassa kavereitten kanssa, mutta nyt vanhemmiten siellä on vaan ikäviä kokemuksia. Kaikkia tyhmiä pistämis ja kopelointi juttuja, mitä ei pikku koira voi ymmärtää. Itse olen kuitenkin ollut tyytyväinen palveluun ja suosittelenkin kaikille Eläinystäväsi lääkäriä Tampereella :) Ajan saa nopeasti, henkilökunta käsittelee potilaita silkkihansikkain eikä hinnatkaan päätä huimaa. Useammassa Tampereen eläinlääkärissä oltais varmaan velotettu klinikkamaksu, mutta me selvittiin vain maksamalla laboratoriotutkimus sekä lääkkeet.

Esimerkkinä tapaus viime keväältä: kävin hakemassa Jedille Eläinystäväsi lääkäristä ekinokokkilääkityksen ennen ulkomaanmatkaa (Viro tai Ruotsi). Lääkitys pitää antaa kahtena päivänä ja ensimmäinen käytiin ottamassa klinikalla, toisen sain mukaani. Yhteensä homma maksoi 18 euroa. Kaverini kävi toisella klinikalla Tampereella hakemassa samaisen lääkityksen. Hän joutui käymään siellä kaksi kertaa ja yhteensä hintaa tuli yli 60 euroa.. Asiat voi tehdä fiksusti tai sitten vähemmän fiksusti.

Tällä hetkellä mun joululahjatoive on se, että päästäis liikkumaan ja riekkumaan nomaalisti. Ehkä se toteutuu ensi viikolla :)

Kulkuset,kulkuset..

Jedin kulkuset ei enää riemuin helkkäile eikä tällä hetkellä tuo koirakaan. Olohuoneessa on jo pari tuntia pötköttänyt kirjaimellisesti pönttöpää ja unet jatkuu varmaan useamman tunnin vielä.

Aika oli varattuna puoli kahdeksi ja päästiinkin sisään ajallansa. Aulassa Jedi oli iloinen oma itsensä, mutta kun mentiin huoneeseen niin johan alko tutisuttaa. Olin kastraation lisäksi varannut ajan virallisiin sydän- ja polvitarkastuksiin, mutta tämän kaiken lisäksi Jedi oli kasvattanut päähän sekä huuleen patit, joten nekin tutkittiin vielä varmuuden vuoksi. Pikku sydän pamppaili 120krt/min jännityksen takia, mutta sivuääniä ei kuulunut. Polvet oli myös napakan tuntuiset, joten näiden tarkkien osalta priima hurtta!

Kankkuun rauhotetta ja sitten saikin tovin odotella, että nukkumatti suostui tulemaan. Sinnikkäästi Jedi vaan yritti kammeta ylös, vaikka kuinka kroppa laittoi vastaan. Nukutuksen aikana patit tutkittiin eikä niissäkään mitään näkynyt. Mihin lie itseään kolhinut.. Kaikki sujui myös kastraation osalta hyvin ja sain hakea uupuneen pojan kotiin viiden maissa.

Laitan kuulumisia "vaikutuksista" kunhan känni laskee ja haava on parantunut. Siihen toki voi mennä hetken aikaa ennen kuin käytöksessä näkyy muutosta, jos näkyy.

Raasultahan tuo näyttää tötterönsä kanssa!