Olen ollut salaa kateellinen niiden pentujen omistajille, joiden karvapallot simahtavat kesken juoksemisen ja nukkuvat kaksin kerroin päällänsä esimerkiksi kovalla lattialla. Kateus juontaa juurensa Jedin pentuaikoihin, koska meidän karvapallero ei todellakaan nukkunut. Se piti väkisin myllätä viltin väliin, että sai hetken rauhaa. Mietinkin jo silloin, että onko mulla oikeesti joku sairas yksilö kun ei se vaan nuku. Nykyään ei onneksi ole sitä ongelmaa..
Tiedostan kyllä sen, että pennut ovat energisiä ja plaalplaa, mutta oli vitsit vähissä kun yhdessä vaiheessa Jedi haki vaan vinkulelua parin tunnin juoksentelun jälkeen. Enkä edes viitsi kertoa, mitä se oli treeneissä ensimmäisen vuoden tai oikeastaan, ei siitä ole kerrottavaa, koska se oli yhtä vinkumista ja vouhottamista. Muistan vieläkin jonkun kurssin vetäjän kommentin kun oli kurssin kymmenes kerta: "Hei Jedihän edistyy! Se ei ole vinkunut nyt varttiin!". Jee. En ihan oikeasti tiennyt, että koirat voivat olla näin rauhattomia.
Nooh, ei siinä auttanut muu kuin alkaa opettelemaan sitä rauhoittumista. Ihan pikkupentuna Jedi köllötteli paljon selällään sylissä ja siihen se rauhoittuikin aika hyvin. Kunhan vain oppi, että välillä pitää olla ihan vaan tekemättä mitään. Onneksi oli vielä pieni koira, niin pystyi hyvin "pakko"rauhoittamaan.
Yöt Jedi vietti häkissä meidän sängyn vieressä, jotta saatiin nukuttua ja siinä se oppikin tosi hyvin sen, että yöt nukutaan ei kukuta. Häkissä nukkumista ei kyllä ollut kuin ehkä ensimmäiset puoli vuotta. Treeneissä häkki kulki myös mukana ja sinne joutui "jäähylle", jos teki jotain muuta kuin sitä, mitä halusin. Se ei ollut mikään rangaistus vaan pelkästään sellanen nollauspaikka. Häkistä ei myöskään päässyt huutamalla vaan ihan oikeasti sillä, että on rauhassa.
Kotona harjoiteltiin rauhoittumista myös häkin avulla. Sinne saatiin ruoka ja se syötiin siellä rauhassa, häkkiin menemisestä palkattiin muutamia kertoja ja aika usein Jedi siellä nukkuikin.
Kotona tehtiin jonkun aikaa vain rauhallisia asioita ja perseilyjä ei huomioitu.
Autoon Jedi on onneksi rauhoittunut aina ja matkustaminen onkin sen ykkösosaaminen. Siinä ei ole kyllä ollut haastetta. Pienestä asti Jedi on joutunut matkustamaan ja oleilemaan autossa häkissä, joten se kyllä onnistuu.
Näyttelyissä rauhoittuminen on tapahtunut oikeastaan ajan kanssa. Tavat on aina samat, vaikka paikka vaihtuukin. Yllätyksiä ei tule, joten Jedi on jo tosi rauhallisena näyttelyissä.
En kuitenkaan koe, että rauhoittuminen on ollut meille se kaikista suurin haaste. Siihen on joutunut käyttämään vaan vähän enemmän aikaa ja aika helpostihan Jedi on oppinut rauhoittumaan. Suurin ongelma rauhattomuudessa on tosiaan ollut se vahtiminen. Siinä räykyttämisessä menee pinna kaikilla ja koira käy entistä kovemmilla kierroksilla eikä varmasti rauhoitu nukkumaan. Tottakai treeneissä pitää panostaa vielä enemmän rauhoittumiseen ja oikeasti siihen, että sielläkään ei tarvitse koko aikaa tehdä jotain.. Mutta sitä me ei olla vielä selätetty.
Vaikka on ollut kausia, että Jedi on ollut hereillä 24/7 niin onneksi se ei ole koskaan käyttänyt aikaansa minkään tuhoamiseen järjestelmällisesti. Kyllähän meilläkin on tuhoutunut vaikka mitä, mutta se ei ole ollut säännöllistä. Jedin rauhattomuus on purkautunut enemmän stressillä=rauhattomuudella, unettomuudella, seuraamisella ja omien tavaroiden kantelulla.
Jedillä auttoi varmasti paljon sekin, että se aikuistui ja sopeutui meidän rytmiin. Sen ei tarvinnut koko aikaa olla varpaillaan, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja onko kaikki hyvin. Kyllä Jedistä suht tasapainoinen koira kasvoi, vaikka unet taisi jäädä aika minimiin. Tällä hetkellä Jedi ottaa niitä kovaa vauhtia takasin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti