Sinä ja minä, niin elävinä

Huomenna viimeinen työpäivä ja tuntuu siltä kun kesä loppuisi siihen. Niin no, eihän se ole edes alkanutkaan. Vaikka meidän syksy tulee olemaan rankka ja hyvin erilainen kuin aikaisemmat (no Jedin kanssa on vain aikaisempi..), niin odotan syksyä innolla. Syksy tuntuu aina uuden alulta.. ja niinhän me alotetaankin uusia asioita ja voisi sanoa, että ihan alusta alotetaankin! Elokuu käydään vielä Sastamalassa agitreeneissä, syyskuussa alotetaan Kangasalla lyhyempi perustaidot -kurssi ja lokakuussa mennäänkin ihan uuteen agiporukkaan. Cant wait!

Kirjotan näistä uusista jutuista enemmän sitten kun on sen aika, koska nyt on aika palata eiliseen ja hurrata kolme hurraa -huutoa. Ei se ehkä sittenkään niin suurta huomiota tarvitse, mutta me tehtiin Jedi teki ensimmäistä kertaa A:n kokonaan! Puomiakin kovasti yritettiin, mutta se olikin muuttunut yhtäkkiä tosi jännäksi ja jouduttiin palaamaan alkuun. A meni paljon paremmin kun osasin koskaan kuvitellakaan, koska joka ikinen kerta saatiin ottaa ihan kunnolla vauhtia ja aina toppas hyvin kontaktille. Ensimmäisellä kerralla tosin loikkas aika reippaasti ylös, osuen kuitenkin ylösmeno kontaktille, mutta vauhdilla sekin korjaantui. Pieni askel agilitylle, iso askel meille.

Muuten tehtiinkin lyhyttä rataa, jossa oli jos jonkinmoista ohjauskuvioo. Meni meinaan pienesti pää pyörälle.. Jedi oli kun kenguru ja mä yritin epätoivoisesti pysyä perässä. Jalat ehkä oliskin voinu pysyä, mutta pää ei sitten senkään vertaa osannut käskyttää niitä tarpeeksi nopeasti. Jedi kuitenkin yritti kovasti, kiitos siitä <3

 Olihan siinä pakkovalssia, viskileikkausta, takaaleikkausta, valssia, niistoa..

Kuinka muuten teillä muilla vaikuttaa musiikki fiilikseen? Mulla ainakin vaikuttaa ihan kaikkeen. En osaa nimetä itseäni minkään tietyn lajin kannattajaksi. Eniten pidän kappaleista, joista saa voimaa ja oma fiilis kohoaa pilviin. Ennen treenejä saa hyvän voittaja fiiliksen päälle ja treenien jälkeen siitä saa joko lisää tsemppiä tuleviin koitoksiin tai sitten se moninkertaistaa uskomattoman mahtavan tunteen. Muistan varmasti ikuisesti meidän ajomatkat treeneistä pois kun ilta-aurinko paistaa, takana hyvät treenit parhaan ystävän kanssa ja musiikki pauhaa niin, että sen tuntee sydämessä asti. Siksi blogin monet otsikotkin on kappaleiden sanoja, koska niistä jokainen merkitsee jotain syvempää ja henkilökohtaista.

Onko teillä muita "voimakeinoja" kuin musiikki?