Kaikkee mä oo kuullu hulluks mua luultu, muttei mulla pleksit ihan pienest huurru

Jos tuntuu siltä, että et ehdi kirjoittamaa blogiisi, niin sano se ääneen. Johan löytyy aikaa ja kaiken lisäksi olet saanut takaisin sen blogi-innostuksen, joka oli hetken kadoksissa. Tosin mulla ainakin kaikki tekeminen menee hyvin suuressa aallokossa. Välillä innostun kaikesta ja sitten se pikku hiljaa hiipuu ja tauko tekee terää noin muutaman viikon sykleillä. Maanis-depressiivisyyttä pienessä mittakaavassa? Jeap.

On ollut vähän erilainen kuukausi kun puolisko on ollut lomalla, joten ei ole tarvinnut heti rynnätä lenkille Jedin kanssa. Hihnalenkit onkin jäänyt tosi vähään ja äsken kun pitkästä aikaa lähdettiin yhdessä tarpomaan hihna napanuorana konsanaan niin kerkesihän sitä ajattelemaan kaikenlaista. Ehkä mun ajatukset yleensäkin kulkee paljon menneissä tapahtumissa ja etenkin nyt Kentsun poismenon jälkeen oon miettinyt paljon menneitä heppavuosia. Aasinsiltana päästään viime kesään ja mietinkin miten tämä kesä on ollut erilainen Jedin kanssa. Pientä kehityslistaa muodostin päässäni:

1. Ihan ensimmäisenä tuli mieleen hihnalenkkeilyn helppous. Okei, koirat on hankalia, mutta muuten ei tarvi pysähtyä joka toinen askel ja vääntää itkua kun jaloissa pyörii musta maantiekiitäjä, johon ei saa minkäänlaista tolkkua. Enää tarvii vaan muistuttaa niistä tavoista ja matka jatkuu ilman harmaita hiuksia. Useimmiten Jedi jolkottelee vierellä tai metrin päässä edessä. Ja se ravi! Se on oikeesti parantunut ja luulen, että siihen on vaikuttanut ihan yleinen rennompi meno.

2. Läheisyydenkaipuu/kontaktin ottaminen. Ihan selkeesti parantunut. Hitaasti, mutta melko varmasti! Kotona vieressä kököttää koko ajan mustiainen ja kun ollaan kavereitten kanssa lenkillä niin Jedi käy ihan oma-aloitteisesti välillä tökkäämässä, että hei täällä ollaan tallella. Muutenkin koirakavereitten kanssa korvat eivät ole koko aikaa jossain lennossa vaan ihan siellä päässä.

3. Pihalta sisälle tuleminen parantunut. En tiedä oonko sanonu, mutta Jedi rakastaa meidän takapihaa ja aika usein kinuaakin pihalle. Yhessä vaiheessa meni sellaseks pelleilyks, ettei Jedi antanu ollenkaan kiinni eikä tullu sisälle. Hetken kun piti hihnan päässä niin johan alko uskomaan. Nyt sille saakin vaan sanoo, että sisälle mars! Erittäin suuri edistys viime kesästä :D

4. Leikkiminen. Aikalailla koko palkkautuminen on parantunut. Nyt saa jo helpommin innostumaan leikkimisestä ja yleensäkin palkasta kun palkasta. Agissa lelupalkka on ainakin ihan best. Tosin se kerää joskus aikalailla kengurubensaa. Muutenkin osataan leikkiä yhdessä jo paremmin. En tiedä onko meidän leikkiminen ihan oppikirjojen mukaista, mutta Jedi on liekeissä, joten leikitään tarpeeksi hyvin.

5. Riistavietti. Ei hyvä juttu, mutta kehittynyt hyvin paljon...

6. Kotona haukkuminen. Kyllä se vielä saadaan loppuun! On ollu paljon hetkiä kun kotona ei ole ollut mitään "ylimäärästä" ääntä, eli radio tv jne, eikä haukkumista ole tullut. Herkästi tietty vahtii pihan ääniä, mutta kehuilla tai reagoimattomuudella ollaan päästy hyvin eteenpäin.

Jedi on kyllä aina ollut tosi helppo pitää mukana erilaisissa paikoissa ja kun vähän vaan ennakoi aluksi tilanteita niin aika äkkiä on kyllä sopeutunut erilaisiin tilanteisiin. Tämä on tullut tänä kesänä vaan paljon esille kun on ollut paljon tilanteita, johon Jedi on ollut vain pakko ottaa mukaan. Kivahan se onkin, että oppii olemaan kaikenlaisessa ympäristössä. Vielä haluaisin kuitenkin käyttää aikaa ja vaivaa vieraitten ihmisten kohtaamiseen. Etenkin niin, että Jedi on vapaana ja saisi vasta luvan kanssa mennä moikkaamaan. Tämä olisi tallilla kätevä kun ei koskaan tiedä kuka sieltä tulee pihaan. Kaikki kun ei koirista välitä ja kun Jedi ei vakituiseen kalustoon kuulu niin siitä ei tarvikaan tykätä.

Me saadaan perjantaina Keke veli kylään ja saadaan jännittää, että syttyykö toinen maailman sota vai onko pojat vielä ihan sinut toistensa kanssa.. Voitteko pitää peukut pystyssä, että kaikki menis hyvin?