Know what you wan. Know what you don't want.

Eilen oli jokseenkin taas yhtä tunteiden vuoristorataa. Tulin töistä kotiin ja lenkki suju hyvin, mutta sen jälkeen joku demoni oli vallannu ton koiran. Siis ihan tajutonta hepulointia, haukkumista, riekkumista.. Meinasin oikeesti pimahtaa. No, ei siinä mitään, koira hihnaan ja hihna jalan alle niin, että pystyin samalla ompelemaan. Jedin oli siis pakko rauhottua viereen nukkumaan..

Kävästiin ennen tokoa lenkillä ja voi jestas mun teki mieli antaa nuijanukutus jollekin olennolle. Sitten vaan päätin, että matkalla kokoon itteni ja jumalauta, vaikka keksin jotain positiivisia ja ilosia asioita. Mä halusin, että mehän tehdään nyt hyvin ja mehän ONNISTUTAAN. Auttohan se jonkun verran eikä se "tokoilu" niin kamalaa ollutkaan.

Muut teki seuraamista ohjaajan yli hänen maatessa mahallaan, me ei ihan tehty niin.. Tehtiin kuitenkin jotain! Aluksi oli hauska harjoitus: koira perusasentoon, josta maahan. Siirryttiin koiran eteen, siitä istumaan ja vielä selälleen makaamaan. Sitten lisättiin vielä kaukot, aina kun noustiin ylös istumaan niin koiran asento vaihtui. Jedin hermot kesti yllättävän hyvin, taino tottakai kun tapahtui koko ajan.

Sitten se sai järkyttävän rääkymiskohtauksen, jonka seuraksena laitoin vaan rauhallisesti häkin kiinni ja peiton päälle sekä siirryin sivummalle. Takaisin se sai mut olemalla hiljaa 6 sekuntia. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä kun meni jakeluun, että miten siellä käyttäydytään. Melkein sapetti, mutta sain taas iloiset (kesän ja kukkaset) mieleen.

Saatiin tehtäväksi nostella kapulaa ja Jedihän on tehnyt tätä tasan yhden kerran aikaisemmin, mutta ei menny kauaa kun otti kapulan suuhun. Tosin nykerteli sitä, mutta sitten vain otin sen pois suusta ja uudestaan. Ei ainakaan oo ongelma toi esineiden suussa pitäminen.. Tietenkin se tulee olemaan varmasti haaste kun territ tykkäis aika reilusti jäytää ja repiä.. Toisaalta noutaminen ei oo mun ykkösopetuksessa :D

Lopuksi muut reenas seuraamista ja me katsekontaktia. Toinen koirakko korjas harhailevaa katsetta niin, että kädellä aina nosti katseen takaisin ohjaajaan, mutta ei se oikein Jedin kanssa toiminut. KOSKA MINUUNHAN EI KOSKETA!! :D Pitäis vaan saada valovuoden verran pituutta siihenkin. Se onkin nyt tän viikon tarkkailussa.

Puhuttiin vielä pitkät pätkät "puskurista", jota pitäis saada kasvatettua. Eli siis koira pystyy toimimaan (tai olemaan tekemättä mitään) keskittyen häiriössä. En osaa tätä yhtä hienosti selittää.. :D Mutta noin niinkun mä sen ymmärsin. Tähän vaikuttaa tietenkin jalostaminen ja terreillä nyt tietenkin on vähän lyhyempi pinna kun esim. paimenkoirilla, joten tehtävä voi olla toisinaan haastavaa (aijaaa???).

Tästä ei oo taas kun suunta ylöspäin.. Kolauttelen itteäni taas päähän jollain mielikuvitus pesäpallomailalla, että olisitko voinut ystävällisesti tehdä töitä jo vähän aikaisemmin? Kai sitä vielä kerkee korjailee näitä tehtyjä mokia.. :D

Anteeksi kilometrikirjoitus. Paloin halusta kirjoittamaan ja jouduin odottamaan tuskasesti illan, yön, työpäivän.. Joten siitä tuli pieni sanaoksennus.