Mitä tekisin toisin?

Nyt kun on tullut enemmän treenattua ja ajateltua sitä, miten saan ton koiran toimimaan mun kanssa niin on tullut myös paljon ajateltua sitä kaikkea mitä olis pitänyt tehdä toisin. Välillä tulee mietittyä, että olisiko pitänyt valita toinen rotu, mutta sitten olen kyllä todella tyytyväinen, että manssin otin. Manssi on kuitenkin hyvä harrastuskoira kunhan palaset vain loksahtavat paikalleen. Kunhan ne vain loksahtaisivat.. Kyllähän Jedikin on väläytellyt paljon hyviä pätkiä ja mä tiedän, että sieltä vielä kuoriutuu motivoitunut koira. Joskus..

Aikalailla kaikki tietenkin mokat johtuu siitä, etten ole itse osannut viedä koiraa oikeaan suuntaan. Ensimmäisen koiran kohdalla ei nyt hirveät odotukset voi olla, että osaisinkaan, mutta kuitenkin. On paljon yksinkertaisia asioita mitä olisi pitänyt vahvistaa jo ihan alusta asti, tai onhan niitä vahvistettukkin, mutta paljon enemmän! Esim. juurikin katsekontakti, motivaatio jne. Uskon kuitenkin, että tähänkin vaiheeseen vaikuttaa orastava teiniaika, päässä varmasti surisee paljon muutakin kun minä..

Etenkin on ollut puhetta siitä, että mun pitäis enemmän miettiä mitä haluan siltä koiralta ja mitä en. Sitten kun ne on mietitty, pitäisi keksiä ratkaisut, miten toivottuun käytökseen päästään. Esimerkkinä vaikka hihnakäytös, tai oikeastaan ohittaminen, mulla ei oo vieläkään tiettyä tyyliä miten sen teen ja eihän siitä mitään tule. Ihmiset menee, mutta toiset koirat ei mitenkään. Pitäisi vaan päättää tyyli miten alan tätäkin harjoittelemaan ja pysyä siinä. Helpommin sanottu kun tehty.

Sitten on laadukkuus. Aina kun teet jotain niin tee se laadukkaasti! Ihan sama miten pitkiä lenkkejä käyt roiskimassa, jos kummallakaan ei ole kivaa. Koira vetää ja räkyttää, touhuaa omiaan, hihnan toinen pää raivoo ja keskittyy johonkin työpäivän aikana tapahtuneeseen. Mieluummin kierrät vaikka korttelia ympäri ja menet sen koiran kanssa yhdessä. Tämäkin paljon helpommin sanottu kun tehty.

Jos tekisin asioita toisin, niin opettaisin myöskin perusasioita paljon enemmän. Häkissä olemista, rauhoittumista, keskittyminen.. Lista on varmasti loputon, mutta etenkin toi rauhoittuminen. Nyt vaan voi kysyä itseltään, että miksi MIKSI? No onhan se nyt vähän hankalampaa harjoitella, mutta eiköhän sekin vielä onnistu.

Kaikista synkimpinä hetkinä oon miettinyt, että välittääkö toi koira musta yhtään kun ei se mitään halua mun kanssa tehdä.. Tätä ei yhtään helpota ne puolta nuoremmat koirat, jotka tapittaa omistajaansa herkeämättä. Kyllä se kotona tahtoo, mutta muualla on paljon muutakin ihanaa kun minä. En vaan oo vielä tähän päivään mennessä keksinyt miten olisin niin kiinnostava, ettei mikään muu hetkauttais. Enkä ehkä keksi! Kaikki herkut on kokeiltu, lelut.. Lelut on aika jees, mutta sitten tarviikin ite liikkua reippaasti :D Muistan niin elävästi pentukurssilta sanonnan "Aina kun leikit koiran kanssa niin sun täytyy heittäytyä siihen täysillä. Täällä ei leikitä polvien koukistelu leikkiä!".

Olisin voinut valita helpomman tien, mutta olisiko se ollut yhtä opettavainen? Who knows?