Parasta just nyt on olla täällä just nyt

Nyt kävi niin, että käydään myös perjantaisin "aksailemassa" kolmen muun pennun kanssa. Keskitytään lähinnä kaikkeen mitä voi harjotella ilman esteitä. Mikä on siis ihan mahtavaa! Esteille kun ei ole mikään kiirus :)

Oon nyt tässä parin treenikerran aikana saanu paljon ajateltavaa ja etenkin niitä AHAA -hetkiä. Voisin siis todeta, että on ollut onnistuneita kertoja?

Keskiviikkona tehtiin 2on2off alkuun. Lujasti piti pitää pannasta, että tassut jotenkin osu kosketusalustalle. En tiedä oisko toi muuten sitä hokannu, mutta vapautuksen ymmärsi kuitenkin hyvin. Kotona ollaan harjoteltu laatikon päälle ja se alkaa onnistuu jo aikas mallikkaasti. Olihan se A sen verran jyrkkäkin, etten yhtään ihmettele, jos oli hankalaa. Sekin ajan kanssa vain.

Sitten meidän ensimmäinen "rata" pätkä! Jedillä oli hieman energiaa.. Se kyllä malttoi odottaa suht hyvin alussa, mutta pari kertaa piti mennä esteet itsenäisesti ja roimia rimat minne sattuu.. Ensimmäinen kiekka tehtiin niin, että putken jälkeen olisi pitänyt tehdä valssi, mutta se jäi tekemättä :D Oli semmonen pelko persuuksissa, että tallon sen koiran. Kaikki olis sujunu hyvin kunhan olisin liikuttanu niitä jalkoja! Mut ei.

Toinen kiekka tehtiin sitten persjätöllä (sokkarilla?) ja sehän suju! Meni paljon helpommin mun päähän ja Jedillekin pätkä oli tuttu, joten ei tarvinnu ihan niin varmistella. Kerran Jemppa sukelsi putken ohi, mutta muuten irtos tosi näpsäkästi. Parhaimmillaan taisin olla parin metrin päässä.

Ihan itse tein :) Rastista lähettiin ja palloon pyrittiin

Tänään oli tosiaan toinen aksailukerta. Se on ihan täysin pentuagilitya ja keskitytään kaikkeen siihen, mitä pennulle voi opettaa ilman esteitä. Meillä oli pari leikki kertaa, ilman lelua ja lelun kanssa sekä namikupille lähetystä. Hyvin simppeleitä, mutta uusi paikka ja uudet treenikaverit, joten tosi hyviä harjotuksia. Sain taas niin paljon uusia ajatuksia treeneihin, että! Ja meidän koutsi osaa kertoa asiat niin simppelisti, että tämmönenki älyää ne kaiken tohinan keskellä.

Ensinnäkin se, että kun (ei jos ollenkaan) Jedi lähtee haihattelemaan niin en ala huutelemaan perään. Sitten kun se katse on oikeesti mussa (no ok, edes vähän sinne päin) niin sitten vasta se kutsu! Tätä pitää takoo päähän, vaikka onhan se nyt ihan selvää. Sitten kun leikittiin lelulla niin, jos se lähtee jatkan leikkimistä yksinäni. Koska mulla on vaan niin kivaa sen lelun kanssa! Ja sitten hetken kuluttua Jedi tietenkin haluaa myös leikkiä.. Eli! Suosittelen lämpimästi sitä kahdella lelulla leikittämistä.

Ilman lelua leikittäminen on myös tärkeää, koska joskus se lelu ei vaan ole siinä lähettyvillä. Eli se koira on kiinnostunut ohjaajasta silloinkin kun ei ole mitään ylimääräistä riepoteltavaa.

Namikipolle lähetys sujui hyvin innokkaasti, onhan sitä sen verran tehtykkin. Pitää vaan muistaa molemmilta puolilta lähetys ja takaisin lähtöpaikkaan nami koko ajan nenän edessä niin ei tule haihatteluita. Sen kyllä huomaa, että mulla on jotain traumoja tosta ton karkailusta, joten pitää vain relata ja luottaa siihen, että se tulee sen namin perässä ja jos ei tule niin eipä se tuolla mitään haittaa. Mihinkään se ei pääse pahaa tekemään. Kyllä se vielä joskus ymmärtää, että siitä ei seuraa mitään kivaa!

Sai taas niin paljon uutta puhtia touhuamiseen :) Pitäkää hauskaa (etenkin pentujen) koirienne kanssa! Leikkikää ja heittäytykää! ;)