Höpöhöpöä

Koska meidän elämä on paljon muutakin kuin näyttelyhuumaa, niin halusin tulla kertoo ihan arkisia asioita. Viime viikonloput on kyllä menny näyttelyiden valmisteluissa, näyttelyissä sekä niistä palautumisesta. Viikot taas on menny muuten ohi ihan hujauksella.

Tältä näyttää onnellinen manssi

Vähän harmittaa kun ei olla hirveesti keretty treenailee, paitsi tietysti arkijuttuja. Mutta no can do! Nyt kun ei ole tulossa mitään suurempia menoja taas hetkeen niin kerkee keskittymään olennaiseen ;) Laadin meille tosiaan treeniohjelmaa tai lähinnä suunnittelen päiviä eteenpäin, että mitä tehdään milloinkin. Inspiraatiota olen hakenut internetin ihmeellisestä maailmasta ja katsonut videoita, missä Jediä puolta nuoremmat koirat tekee samoja asioita miljoona kertaa paremmin. Noh, ne onkin yleensä ollut paimensukuisia :D

Jedin ruokintaa on jouduttu muuttamaan vähärasvaisemmaksi. Muuten sen maha ei meinaa millään pysyä kunnossa. Ruoka onkin koostunut nyt kalkkunasta, kanasta, maukkaan herkkävatsaisen koiran raakapötköistä.. Lisäksi vielä nirsoilu päälle niin hohhoijaa. Ehkä pitäisi vaan alkaa ruokkimaan kerran päivässä ja luottaa siihen, että pärjäisi sillä. Fyssari ainakin sanoi, että lihakset on hyvin kehittyneet ja massaakin olisi riittävästi.

Ilokseni olen huomannut, että irti ollessan Jedi pitää paremmin silmällä missä minä liikun ja ei lähde huitelemaan kovinkaan kauaksi. Luoksekin tulee paremmin kuin ennen. Onhan tolla ollut tietysti mörköily vaihetta ja varmasti jatkuukin, mutta silti ollaan päästy aika helpolla.. Koputanko puuta?

Jotta tästä tekstistä katoaisi viimeinenkin punainen lanka, niin täytyy kyllä sanoa, että en olisi uskonut vielä vuosi sitten mitä koira voi tuoda tullessaan. Olemme puhuneet paljon Jedin veljen omistajan kanssa siitä minkälainen tuuri on käynyt, kun päädyimme juuri näihin poikiin ja etenkin, että saimme koirat juuri Päiviltä. Ensimmäisen koiran hankkijana kun ei todellakaan tiedä mihin hommaan ryhtyy ja minkälainen kasvattaja loppu  peleissä on, minkälainen ilmapiiri rodun sisällä on ja niin edelleen. Ihmisiä kun ei heti opi tuntemaan. Vaikka kuinka hyvin ottaisi selvää ja perehtyisi rotuun sekä kasvattajiin niin aina voi joku mennä pieleen. Tämäkin aihe on sellainen, josta voisi puhua vaikka kuinka. En voi kun todeta, että olen hyvin onnellinen siitä miten hyvä tuuri meille kävi. Kun koiran otin, niin en voinut aavistaa miten monta hyvää ystävää, kokemusta, tunnetta ja tapahtumaa se tuo tullessaan. Tämä kesä on sen todistanut paremmin kuin hyvin. En voi kun kiittää meidän tiimiä :) Tällaisten ihmisten kanssa on mukava harrastaa!