Ei aina tartte jaksaa

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut hölläämään ihan kaikessa. Pienelle perfektionistille on joskus vaikeaa kun kaikki ei mene just eikä melkein nappiin ja pitäisi vaan höyrytä eteenpäin. Ei muuta kuin syvään huokaus ja hetki itselle.

Tänään piti lähteä rallytokoepiksiin, mutta sitten alkoi takaraivossa junnaamaan. Matkaa tulisi n. 50 km suuntaansa ja olen mennyt tämän viikon koko ajan ja tulen loppuviikonkin menemään. Jarrua päälle ja jäätiinkin Jedin kanssa kotiin loikoilemaan. Ehkä lähdetään pitkälle lenkille, ehkä ei.

Mun ja Jedin elämässä tulee tapahtumaan aika suuria muutoksia tässä lähitulevaisuudessa. Sisälläni kuplii innostus sekä pieni jännitys siitä kuinka kaikki sujuu. Lupaan valottaa asioita lisää kunhan saan itsekin jotain selville.

Kesäkuu oli kyllä jokseenkin mitään sanomaton. Odotin ihanaa ja lämmintä kesää. Lämpöä saatiin muutama hassu päivä ja noh, ihanuutta vähän enemmän muutamien hetkien muodossa. Sitä odottaa aina niin kovasti ja sitten saakin todeta, että hups sehän meni jo! Töitä on ollut sen verran paljon, että muuhun ei ole kerennyt, mutta onneksi voin todeta pitäväni hurjasti työstäni. Heinäkuussa yritän kyllä ottaa kesää takaisin. Tuli sitten taivaalta mitä tahansa!

Rentoa keskiviikkoa kaikille :) Kuvat juhannuksen koirapuistokeikalta.

Fiksu  perhe :D Mamma ja pojat!