Puomisulkeiset osa I

Jedi on luonteeltaan toisaalta todella rohkea ja rämäpää, mutta silti siinä on se pehmeäkin puoli. Pehmeys näkyy lähinnä tilanteissa, joissa on joskus tapahtunut jotain ikävää ja manssihan muistaa kurjat jutut aina. Jedille tämmönen tilanne ei tartte olla suuri, kun se aiheuttaa jännitystä ja pelkoa. Hyvänä esimerkkinä puomi. Ihan niin kun oon useemman kerran kertonut, niin viime kesänä puomi oli kunnossa. Sitten tapahtui jotain, jota en itsekään ole älynnyt ja nyt puomi aiheuttaa todella paljon jännitystä.

Lisäksi olen diagnosoinut Jedille korkeanpaikankammon, koska se kiertää korkeat paikat kaukaa.. :D Puomilla ollaan korkealla ja se on kapea. Kun alettiin viime viikolla "rakentamaan" puomia alusta asti, niin huomattiin myös uusi jännityksen asia, mikä on varmasti se suurin syy jännittämiseen. Jedi menee kipsiin välittömästi kun se ei nää mitä edessä on. Puomissahan on kaksi kulmaa, joissa koira ei nää mitä edessä on. Sitten pitäisi juosta täysillä ja luottaa siihen, että lankku ei lopu.

Aloitettiin siis ihan alusta asti ja juoksutettiin Jediä ensin maassa olevalla lankulla. Sitten tehtiin minipöydän avulla pieni "puomi". Tässä huomattiin jo se kuinka Jedi alkoi jännittämään, koska kulman takaa ei näkynyt loppua.

Onneksi Jedi on tottunut naksuttimeen ja uskon, että sekin edistää paljon kun tietää, että se palkka on tulossa. Eihän siinä mennyt kauaa kun Jedi juoksi "puomia" edes takasin tosi reippaasti. Harmittaa tosi paljon, kun meillä ei ole puomia, jota voisi madaltaa.

Turhauttaa todella paljon, mutta ei auta kun pilkkoa pelottava puomi ja saada varmuus takaisin. Talven aikana ei edistytty ollenkaan tän kanssa, vaikka melkein viikottain treenattiin. Nyt sain avuksi kaverin, jonka täytyy ohjaajakoulutukseen saada joku hankala tapaus :D Hän siis suunnittelee askel askeleelta meidän puomitreenit ja käydään sitten yhdessä treenaamassa. Ihan huippua, koska sitten on toinen silmäpari katsomassa mikä piru siinä tökkii.

Meidän viikko alkoi puomisulkeisilla ja samalla vaihdoin keppeihin ohjurit. Väkersin samanlaisen pikku puomin kun viime viikolla ja juoksutin sitä edes takas. Jedi aika hyvin lähti itse menemään kun oppi, että lelu lentää kohta nenän eteen. Etupalkka ei oikein toiminut, kun Jediltä unohtu koko puomi sen jälkeen..
Aamutreenit ei sisältänyt mitään ihmeellistä, mutta kyllä siitä vaan silti jäi pirun hyvä fiilis. Iloinen manssi tarkkoittaa iloista omistajaa :)

Kuvat taas kerran Jennyn käsialaa :) Oma kamera ei ole vieläkään toiminnassa..