Kaikenlaista

Koirien kanssa puuhastelu on mukavaa, mutta vielä mukavempaa on kun löytää samanlaisen hörhön juttuseuraksi kuin mitä itse on. Hetken aikaa meni, että uskaltauduin paljastamaan Jennylle, että asutaan samalla paikkakunnalla ja lenkki/treeniseura vois olla tarpeen. Onneksi ilmotin meidän olemassa olosta! Koirat tulee juttuun keskenään ja aika paljon mekin saadaan juttua aikaiseksi.. Ollaan käyty nyt pari kertaa lenkillä yhdessä ja pari tuntia on mennyt ihan hujahtaen ohi. Jedilläkin on ollut kivaa kun on nähnyt uusia tyttöjä ja vielä kaksin kappalein!

© Jenny P.

Viime perjantaina Jemppa reissasi Turkuun kasvattajan kanssa Leena Piiran vastaanotolle. Leena käsitteli Jedin eikä mitään suurempia jumeja löytynyt. Samassa porukassa oli kolme muutakin manssia, joista Jedi oli mennyt viimeisenä ja Piira oli mielissään kun porukassa oli joku suora selkäinen, ei niin jumittunut koira. Luulin, että jumeja olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvä näin! Jatketaan samaa rataa.

Kävin tekemässä tämän vuoden viimeisen kokeen koulussa ja samalla matkalla hain kaverin manssinartun hoitoon. Jedihän oli siitä hyvinkin mielissään, mutta sai aikamoista kyytiä kun liian innokkaaksi ryhtyi.. Lily oli kyllä aikamoinen komentoora, mikä oli kyllä hyvä, niin Jedi lopetti nopeasti turhat kuhertelut. Lauantaina kävin yksin koirien kanssa kävelemässä pitkän lenkin, joka sujui, ihme kyllä, ilman harmaita hiuksia. Ehkä se toinen koira menis tässä samalla ;)

Sunnuntaina piti herätä ihan liian aikaisin ja laittautua Messaria varten. Matka Helsinkiin sujui hyvin mutkattomasti ja oltiin niin aikaisin liikenteessä, että ehdin käydä katsomassa pystiffipentujen kehää ja kiertelemässä kojut. En tiedä mikä pihiys on iskenyt, mutta mukaan ei lähtenyt kun yksi uusi treenilelu pidemmällä kahvaosalla. Katselin kyllä uutta fleecepaitaa, mutta ei vaan napannut shoppailu.. Luita ja muita herkkujakin meillä on vielä kaappi pullollaan, niin syödäänpäs ne ensin loppuun.

Näin jälkeenpäin ajateltuna en ole kovin hyvä näyttelyissäkävijä tai ainakaan mikään truekehäkettu, KOSKA en muista ikinä tuomaria kenelle olen ilmonnut enkä muutenkaan kauheesti ota selvää muuta kun sen, että koska pitää olla paikalla ja mikäs sen kehännumero on. Yksi asia kyllä harmittaa ja siihen olisin saanut vähän panostaa. En meinaan ottanut koko koirasta kuvan kuvaa! Jedin viimenen näyttely eikä siitä ole mitään todisteita.. Toivottavasti joku muu on siitä edes yhden kuvan napannut.. 

Kaverillekin tuli kuulemma haikea olo kun oli tajunnut, että Jedin näyttelyt oli nyt sitten siinä. En osaa vielä sanoa miltä musta tuntuu. Kehässä on kyllä kiva pyöriä, ruusukkeet ja pokaalit on ihan super kivoja, ihmisten kanssa höpöttely on kivaa, Jedi on näyttelyissä ihanan lepposa.. mutta sitä rahanmenoa ei tule ikävä! Eiköhän sitä tule pyörittyä sitten muiden mukana kuitenkin näyttelyissä.

Ai pitikö itse tapahtumasta kertoa jotain? Ensin mulla oli tosi hyvät fiilikset kun menin kehään ja ajattelin, että tästähän vois jotain tullakin. Olishan se nyt ollut sikahienoo, jos oltais saatu sijotus viimesistä ja näin hienosta näyttelystä! Mutta ei. Aina ei voi edes sijottua. Jedi esiintyi todella hienosti. Liikkui tasaisesti ja oli iloinen koko ajan, häntä heilui ja pusuja ois voinu antaa koko ajan ja kaikille. ERIhän sieltä napsahti, mutta ei "mitään muuta". Kyllähän se vähän pettymys oli.. Meillä oli kuitenkin mukava reissu :)

Pönötettiin sitten kotona..

 Sunnuntaina ajettiin suoraan näyttelyistä Ikaalisiin asti, koska olin ma-ti siellä töissä. Tarkoitus siis oli olla kotikotona nuo kaksi päivää, mutta se ei oikein mennyt putkeen.. Jediä ei ymmärretty eikä Jedi ymmärtäny, joten ajoin sitten kotiin Ylöjärvelle illalla kymmenen aikaan (aika iso tatti otsassa) ja aamulla viideltä takasin.. Vähän jännitti, miten Jedi jaksaa 10 tuntia yksin, mutta pyh siinä mitään ongelmaa ollut.

Huomenna vielä treeneihin ja sitten jännätäänkin torstain kastraatiota..iiks.