Perustaitoja etsimässä

Mun motivaatio nousi eilen ihan täysin uudelle tasolle, kiitos perustaidot kurssin sekä Joy of Learning! Kurssilla ei opeteta koiraa vaan keskitytään ihmisen taitoihin opettaa koiraa. Kuinka nopeasti saa palkattua, miten silmät ja kädet pelittää yhteen, reagointikyky ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Aiheena siis nenäkosketus, joka kuulostaa ja joka myös on hyvin yksinkertainen asia, mutta silti vähän käytetty. Ainakin itse olen sitä käyttänyt apuna hyvin vähän, vaikka olen tiennyt mitä se on ja mitä sillä saa. Nenäkosketuksella saa meinaan paljon! Jos et keksi mitä treenaisit tai opettaisit koirallesi, niin opeta nenäkosketus. Sillä pääsee pitkälle, koska koiran on pakko keskittyä siihen mihin nenänsä laittaa, mikä johtaa taas siihen, että keskittymiskyky paranee, koira rauhoittuu, pelkotiloja saadaan pois ja niin edelleen.

Kun olimme testanneet omat kykymme niin oli aika ehdollistaa koirat uuteen tilaan, sekundääri vahvisteeseen (naksu/jokin lyhyt sana) ja viimeiseksi kokeiltiin nenäkosketusta palloon, joka oli tikun päässä. Jedille tuttua huttua ja tekikin todella hyvin hommia, mitä nyt pari kertaa katse harhaili. Jokaisen 30 sekunnin jälkeen Jedi oli rento ja erittäin hyvän "tuulinen". Häntä vaan vispasi kun onnistumisia tuli tietenkin koko ajan kun focus pysyi tehtävässä.

Koulussa en ole välittänyt kotiläksyistä, mutta tämän kurssin läksyt teen takuulla 100%. Ensi viikoksi olisi tarkoitus vahvistaa nenäkosketusta ja tehdä siitä sujuvaa vähintään kolmessa eri paikassa, 30 sekunnin pätkissä ja toistaa vähintään kolme kertaa peräkkäin. Sisällytän tämän joka päiväiseen ohjelmaan, koska haluan tehdä "rottakokeen", jotta oikeasti nään minkälaisia muutoksia se tuo. Listasin myös ylös useamman paikan, joissa on tarkoitus käydä harjoittelemassa.

Harmittaa, että en ole aikaisemmin tehnyt näitä harjoituksia, vaikka niistä olen kuullutkin. Onneksi koskaan ei ole myöhäistä! Nenäkosketuksella kun pystyy opettamaan niin paljon asioita. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Tietysti nenätyöskentely täytyy muuntaa kohdetyöskentelyksi, mutta idea on sama. Esimerkiksi hevosille olisi tämän avulla pystynyt opettamaan traileriin menoa.

Eilen ilta venähti tosi myöhäiseksi ja omat opiskelukaverit olivat ensimmäisissä bileissä. No, viihdyin oikein hyvin koirien kanssa eikä harmittanut yhtään, että missasin bileet. Nauratti ajatus siitä, että ehkä olisi normaalimpaa juhlia tämän ikäisenä kun naksutella nenäkosketuksista tai ainakin se voisi kuulostaa hullulta "normaalin", eli ei koiraihmisen, mielestä. Hullu koira-akkahan mä oonkin ja oikein tyytyväinen sellainen! Jokainen tyylillään ;)