Suuret odotukset

Silloin kun oma koira oli vielä haaveena, minulla oli todella suuret odotukset ja suunnitelmat minkälaisen koiran otan, minkälainen siitä tulee, mitä me harrastetaan ja kuinka me missäkin tilanteessa toimitaan. Odotukset oli todellakin pilvissä!

Sain kuitenkin kokea kovan iskun vasten kasvoja ja todeta sen, että mikään ei oikeastaan ole mennyt niin kuin kuvittelin. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, mutta toisaalta se myös harmittaa todella kovasti. Minulla on aina ollut todella kova kilpailuhenki ja olen oikeastaan aina halunnut mennä "kovaa ja korkealta". Loppujen lopuksi olen ehkä enemmän halunnut kuin sitten tehnyt niistä asioista totta.

Kuvittelin aina, että kyllä minun koiralla on sitten sopivasti kuria ja se tottelee kun käsketään. Silti se kuitenkin haluaa tehdä minun kanssa asioita ja on aina innoissaan lähdössä töihin. Miten kävikään? No, ei ainakaan niin kuin kuvittelin. Monella valinnalla olisi tähänkin voinut vaikuttaa, mutta ehkä se into oman koiran saamisesta meni järjen ja harkinnan edelle.

Valehtelisin, jos väittäisin, että minua ei koskaan kaduta kun Jedin ensimmäiseksi koiraksi otin. Silti olen hyvin onnellinen siitä, että vaikka olen saanut rypeä siellä pohja mudissa, mutta kuitenkin saanut nousta taivaisiin onnesta. Koiraharrastuksen aloittaminen on ollut vuoristorataa ja sitä se tulee olemaan aina. Voi olla, että se olisi toisenlaisella valinnalla ollut helpompi, mutta sitten en välttämättä olisi oppinut yhtä paljon.

Suurissa unelmissa koirani tulee luokse, vaikka minkälaisessa häiriössä, sitä pystyy pitämään vapaana ihan missä tahansa, se tulee kaikkien kanssa toimeen, on äänetön (tai ainakin hiljaa kun käsketään), haluaa tehdä asioita kanssani 100% innolla sekä ohittaa muut koirat minua silmiin tapittaen. Ja taas kova isku vasten kasvoja. Todellakin kuvittelin olevani ihan erilaisessa tilanteessa yli vuotiaan koiran kanssa. Meillä ei noista oikeastaan mikään toimi niin kuin kuvittelin. Joudun olemaan todella tarkkana, kun Jedi on vapaana. Sitä todellakin kiinnostaa toiset koirat ihan liikaa, oli sitten hihnassa tai ei. Jedin myös kuulee useimmiten hyvin kaukaa, tässä kyllä ollaan kehitytty ja tilanteesta riippuen saan sen hyvin hallintaan. Kyllähän se asioita tekee suurella innolla, mutta ihan päivästä riippuen..

Treeni-innon ylläpitäminen on välillä todella haastavaa tällaisessa karusellissa. Periaatteessa minulla on koira, joka tarvitsee paljon aktivointia, mutta se on myös koira, joka ei välttämättä halua tehdä niitä asioita just nyt, just minun kanssa.

No, vaikka en tällä hetkellä täydellisesti käyttäytyvää koiraa omista niin voin oikeastaan syyttää siitä vain itseäni. Jos haluaa suuria, niin sitten täytyy myös tehdä suuria tekoja. Hyvin yksinkertaista. En valinnut sitä kaikista helpointa tietä, mutta ehkä se on se kaikista rikkain tie.