lauantai 7. helmikuuta 2015

Hyvinvoiva koira -haaste

Löysin ajatuksia herättävää tekstiä blogista "Elmo ja Jaime treenaa".

 
HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!

Tällä hetkellä meidän treeniviikkoon sisältyy agilitytreenejä 1-2 krt/viikko, tokoa hyvin sekalainen määrä sekä lenkkeilyä päivittäin 1-3 tuntia. Lisäksi tietenkin kaikenlaista aivojumppaa, mutta sitä en ehkä laske treeniksi, koska sillä ei ole mitään päämäärää/tavoitetta.

Jos kuvittelisin itseni Jedin asemaan, uskoisin olevani onnellinen. Jedin kunnosta pidetään huolta päivittäisillä lenkeillä, joissa pyritään menemään mahdollisimman  monipuolisesti. Mennään metsikössä, tiellä, erilaisilla alustoilla, lumessa, tasaisella, nopeasti, hitaasti, vapaana, hihnassa, kavereiden kanssa, kahden kesken.. Rankempien päivien jälkeen pidetään rauhallisempi jakso, joka kestää päivästä kahteen. Ihan riippuen siitä kuinka rankasti ollaan menty.

Fyysisestä kunnosta huolehtimiseen kuuluu myös uimareissut, vetoharjoitukset, doboilu, venytykset, hieronta niin kotona kuin fyssarillakin, takapäänkäyttöä lisäävät temput (laatikkoon meneminen, peruuttaminen, pyöriminen..).

Fyysistä kuntoa enemmän huolehdin tämän hetkisestä henkisestä tasapainosta. Ihan niin kuin pari postausta aiemmin kerroin meidän rauhattomuus ongelmasta. Jedi alkaa käymään hyvin helposti kierroksila toisten koirien läsnäollessa ihan vain sen takia, koska se haluaisi niin kauheasti tutustumaan ja kun ei pääse niin menettää malttinsa. Ensimmäisellä pentukurssilla Jedi vinkui ja tutisi koko kurssin ajan, kun ei päässyt muiden luokse.. Kärsimättömyyden lisäksi löytyy jonkun verran epävarmuutta ja pehmeyttä. Pehmeys näkyy ehkä enemmän siinä, että treeneissä ei saa komentaa yhtään kovemmalla äänellä tai sitten leikki loppuu siihen. Henkisen tasapainon löytyminen vie aikaa, mutta ollaan päästy hyvin eteenpäin. Näyttelyissä Jedi pystyy jo hyvin rentoutumaan ja keskittymään, vaikka ympärillä vilistäisi kuinka paljon koiria.

Ruokinta on myös asia, josta pidän huolen. Siitä täytyy saadaa tarvittava määrä proteiineja, rasvoja, vitamiineja.. Olen kokenut raakaruokinnan Jedille parhaimmaksi ravinnoksi, koska se maistuu hyvin, saa vaihtelua sekä maha pysyy paremmassa kunnossa. Tällä hetkellä Jedillä onkin mielestäni oikein hyvä kunto näin ulkoapäin katsottuna. Turkki kiiltää, silmät ja nenä puhtaat, hampaat valkoiset, kynnet vahvat ja kasvavat tasaisesti, uloste on tasalaatuista, lihasta on kasvanut hyvin sekä painoa on juuri sopivasti.

Treeneissä on alkanut yhteistyö toimimaan pikku hiljaa ja näen siellä oikeastaan aina hyvin iloisen koiran, joka nauttii tekemästään. Häntä heiluu, vauhtia riittää, palkat maistuu, leikkiminen on huippua.. Tietysti Jedi palkkaa itseään välillä vähän vääränlaisista asioista, mutta no big deal ;)

Olen myös ottanut sen säännön varsinkin agilityssä, että palkkaan koiraa, vaikka menisikin vähän väärin. Useimmiten se syy kun on minussa. Olen nähnyt niin paljon koiria, joita palkataan todella vähän ja ne on hämmentyneitä, koska yrittävät niin kovasti eikä palkkaa kuitenkaan heru. Se on mielestäni väärin ja sillä juuri tapetaan se koiran treeni-into. Myös äänen käyttö on tärkeää siellä treenikentällä. Ei huudeta, mutta ei myöskään sössötetä epäselvästi. Käskyt selvällä, iloisella äänellä niin että se koira oikeasti ymmärtää, mitä haetaan, jos se käskyt jo osaa. On tullut nähtyä karjumista todella pehmeillä koirilla, ja se ei ole kaunista katseltavaa..

Arjessa minun pitäisi keskittyä omaan ääneen käyttöön vielä enemmän. Tiedän, että kovemman äänen käyttö ei auta, mutta se tulee niin helposti.. Ja voin tunnustaa, että tästä olen potenut monet kerrat todella huonoa omaatuntoa. Helposti menevä pinna ei ole se kaikista paras mahdollinen tuon terrin kanssa. Uskon, että kun asetan selvät rajat itselleni ja sitä kautta koiralle niin rauhoittuminenki voisi olla helpompaa. Haukkuminen kotona on vähentynyt paljon, kun en vaan kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka sisällä kiehuisi. Yleensä tungen sormet korviin ja lauleskelen iloisia ajatuksia mielessäni. Jedi tarvitsee paljon rauhallisemman ja iloisemman omistajan, jotta vois hyvin. Tämä on iso miinus, mutta olen helpottanut omaa oloani sillä, ett tiedostan sen kuitenkin ja pystyn sitä kautta vaikuttamaan siihen.

Jotta lisäisin Jedin hyvinvointi entisestään, pitäisi minun tehdä tarkempi aikataulu. Viimeistään sitten kun olemme kisakuntoisia, niin pitää pilkkoa vuosi osiin. Milloin on lajitreeniä, yleiskunnon kohotusta/ylläpitoa, kisakausi jne.

Pieniä kohtia on, mitä meidän pitää parantaa, että Jedi saisi elää täydellisen hyvinvoivaa elämää. Toivottavasti useammat harrastajat ajattelisivat omaa käytöstään ja myöntäisivät ne omat virheensä edes itselleen, jos kirjoittaminen on liian iso juttu vielä. Meillä kaikilla on kuitenkin ne omat heikkoudet ja sitä kautta myöskin ne vahvuudet :)

Haastan:
Lilo Kelpie
Mun manssit






1 kommentti: