Viimestä vietiin

Impulssikurssin viimeinen kerta oli lauantaina, mikä oli oikeesti tosi harmi, koska koko kurssi oli tosi innostava. Ohjaaja osasi asiansa hyvin, kertoi asiat käyttäen mielikuvitusta (ei semmosta monotonista papatusta) ja tietysti hyvät harjoitukset! Nyt on pakko pärjätä yksin, niisk.

Viimeisellä kerralla harjoteltiin hätäjarrun käyttöä. Jedin kanssa lähettiin ihan siitä, että sietää pienen vedon pannasta ja jos lähti tulemaan kohti, heti palkka. Tarkoitus olisi, että hihnan kiristyminen ei olisi negatiivinen asia vaan pelkästään hyvä. Yleensähän esim. ohitustilanteet on vaikeita, koska hihna kiristyy, jolloin koirasta tuntuu inhottavalta. Mikä taas lisää rähinää. Pahitteeksi ei olisi, jos koiraa pystyisi siirtelemään hellästi niskasta, korvasta tai vaikka suupielestä! Meillä menee hetki ehkä noihin, koska koskeminen on muutenki yökkis juttu Jedin mielestä :D Paitsi jos rapsutetaan pyllyn päältä..

Koko kurssin aikana meidän tekemistä vaikeutti sääolot, koska Jedihän paleli ja sitten sitä inhotti. Kyllä, sillä oli vaatetta päällä ihan reippaasti :D Alut meni aina siihen kun sain koiran lämpiämään ja veren taas kiertämään. Onneksi leikkiminen kuitenkin sujui.

Mitä opin:

- Uusia tapoja hallita hankalia tilanteita

- Luottamaan uudella tavalla pikku terriärriin

- Omien ongelmien jakaminen muiden kanssa helpottaa

- Olen vältellyt hankalia tilanteita

- Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

Ollaan muutenkin huomattu semmonen juttu, että Jedi on rauhoittunut tosi paljon niin lenkillä kuin sisälläkin. Koska olen oman elämäni keittiöpsykologi, niin olen miettinyt asioita, jotka voisivat tähän vaikuttaa. Kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen, mutta uskon suurimman vaikutuksen olevan sillä kun olen nyt paljon enemmän kotona tai siis me ollaan. Töistä ei tarvitse pinkoa heti tallille vaan voidaan lähteä ihan relax lenkille tai vaikka ottaa päikkkärit jos siltä tuntuu. Aika usein myös tuntuu ;) Tällainen rauhallinen elämä selkeästi sopii manssilaiselle. Ja mulle!