Olin innoissani lähdössä treenaamaan, paikan päälle päästiin, mutta sitten lässähti. Sain Jedin hyvin mukaan, leikittiin ja tehtiin hypyn tarjoamista pari kertaa tosi hyvin! Ajattelin, että vielä kerran ja sitten se läks. Toisella kentällä oli suht äänekäs koira ja Jedi löysi sen perkeleen pikku raon siitä aidasta. No, lopun voitte arvata ja miten noloa se onkaan! Toinen koiraparka kuulemma vielä pelkää toisia koiria ja sitten yks innokas rakki tahtoo leikkiä.. Huoh.
Jedi joutu suoraan jäähylle ja sillä aikaa tilkittiin kaikki pikkusetkin reiät..
Jatkoin jäähyn jälkeen leikillä ja se onnistu onneks hyvin, kaks lelua piti kuitenkin olla. Ei kuitenkaan saatu mitään superfiilistä enää, joten lopuksi halusin ihan jonkun super helpon tehtävän ja otettiin suoraa putkea. Se menikin tosi näppärästi, onneksi. Jäi kuitenkin lopuksi hyvä mieli kummallekin :) Kotona alko kuitenkin taas veetuttaa ja lujaa.
Jotenki musta tuntuu, että nää mun postaukset on aina yhtä märinää :D JA sitten taas hoen itselleni, että kyllä se tästä, näitä tulee ja menee.. argh. Koskahan löydän ton koiran kanssa sen yhteisen sävelen.. Never? Ikävää vaan joka kerta kun se luottamus menee aina tommosissa tilanteissa. Joo, mun pitäisi olla kiinnostavampi, mutta miten?? Kohta en uskalla ottaa ainuttakaan riskiä kun takaraivossa takoo "se poistuu paikalta välittömästi." Määäää en jaksaaaaaaaaaaa.
 |
| Joko mennään? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti