Taivaallista terapiaa

Meidän arki rullaa hyvää vauhtia eteenpäin, vaikka mitään ei ole tullutkaan kirjoitettua hetkeen. Treenaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, päivittäiset liikkeestä seisomis harjoitukset on kyllä tehty, mutta muu aktivointi on ollut häpeällisen vähäistä. Vielä pitäisi jaksaa pari päivää ahertaa koulussa, ennen hiihtolomaa, joka menee kyllä hyvin vahvasti koulutöitä tehdessä.

Mun purukalusto on myös päättänyt lisääntyä ja kaksi viisaudenhammasta on ilmestynyt rivistöön. On sitten meinaan kivulias kasvuprosessi.. Innolla odotan sitä kipua, mitä ne voi myöhemmin vielä tuottaa. Tämäkin on verottanut jonkun verran intoa, koska kipu on välillä tosi piinaavaa.

Ollaan kuitenkin keretty käymään Näsijärven jäällä lenkkeilemässä pariin otteeseen ja säikyttelemässä pimeässä metsässä hiihtäjiä. Onhan siinä jo aikamoista menoa ;) Kyllä sitä välillä miettii, että miten hullu sitä onkaan kun suhailee tallin ja treenipaikan väliä, ihan vain sen takia, että koirat pääsee kirmailee viimeiset energiat ennen nukkumaanmenoa tai aamulla nousee kuudelta, että pääsee rauhassa jäälle lenkkeilemään.. Pääasia, että koirat nauttii (myönnän kyllä, että nautin itsekin suuresti, kun saa katsoa sitä riemua, mikä koirista paistaa) :)

Aurinkoinen ilma (tai vaikka pilkko pimeä)+hyvä lenkkiseura+koirat laukkaamassa ympärillä onnesta = taivaallista terapiaa!

Sunnuntai-illan lenkkimaisemat, ei huono!