Armoton maa ei hymyile suotta

Eilen olisin voinut treenien jälkeen sanoa kaikki kirosanat ja lähteä kotio itkemään. Harmitti, ketutti, ärsytti, raivostutti.. Mutta muu ei auta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Koskaan ei oo ollu homma vielä niin hukassa mitä eilen oli..

Oli tosiaan pentuagin vuoro ja jo hallille tullessa arvelin, että taitaa olla vähän hankalampi kerta tiedossa. Hallissa oli toisella puolella hieman äänekkäämpi tapaus ja sitähän ei voinut sietää. Vinkumista, haukkumista, läähätystä, tärinää, kaikkia yhtä aikaa. Pääsin kuitenkin halliin niin, että koira oli hiljaa.

Kerettiinhän me tunnin aikana tekee yksi harjotus :) muu aika sitten perseiltiin, rallateltiin, haukuttiin, vinguttiin eikä ainakaan haluttu nameja saati leikitty. ARGH!

Pari kertaa poistin koiran koko hallista, koska tommosta korvattomuutta en kyllä siedä. Tietenkin voi mennä väsymisen piikkiin, mutta kuitenkin..

Jos mä joskus selviän tästä kunnialla, niin annan itelleni kyllä jonkun palkinnon. Kultamitalin ehkäpä.

Kotimatkalla kerkesin sitten kasaa itteni ihan hyvin ja ajattelee kaikkia ihania positiivisia asioita, mutta ei kun kotonakin pitää jatkaa samaa rataa. Rupesin siinä sitten tekee ruokaa ja siivoo marsuja ja koska huomio ei ollut koko ajan Jedi Herrassa niin tottakai oli ihan oikeutettua saada hulluja haukkumiskohtauksia. Joo, ei muuten mitään, mutta vihaan yli kaiken säikähtämistä. Se saa mun hermot niiiiiiiiiiiiiin kireelle. Siinä sitten viheltelin ja pidättelin kaikkia niitä rumia sanoja, joita päässä pyöri. Jatkoin omia hommia ihan hiljaa ja kyllähän se siitä sitten kupsahti jossain vaiheessa.

Ajattelin antaa Jedille esim. nuijanukutuksen ja se saa herätä ehkä ens viikolla, mutta tossahan toi nyt vielä hyörii..

Hohhoi. Minäpä en kuitenkaan luovuta! Mulla on jo sotasuunnitelmat tota teiniä vastaan ;) Kotona loppuu ylimääräsen huomion saaminen. Sitä saa ainoastaan silloin kun mä haluan sitä antaa ja kun Jedi on rauhallisesti. Yritän tällä lähinnä sitä, että pystyisin käyttää paremmin sosiaalistapalkkaa muualla, koska se on kuitenkin tolle koiralle tärkeetä. Leikkiminen  ja kaikki kierroksia nostattavat temput aattelin suorittaa sitten vaikka takapihalla. Saas nähdä tuoko mitään tulosta..

Mun pitäisi kuulemma muutenkin miettiä tarkemmin, että milloin annan Jedille huomiota, ettei vahingossakaan palkkaudu huonosta käytöksestä. Sitten kun joku tulis vielä viereen huutaa neuvoja esim. joka päivä niin super! Kai täältä pohjamudasta vielä joskus noustaan..

Minäpä vaan nautin elämästä ja teen mitä tahon :)